ROSALINDA. Ei, tuo häijy Venuksen äpärä, joka on haaveista tehty, houreista siinnyt ja hullutuksista syntynyt, tuo sokea poikaveitikka, joka kääntää kaikkien ihmisten silmät, siksi että hänellä itsellään niitä ei ole, hän arvioitkoon, kuinka syvään olen lempeen vajonnut. — Tiedäppäs, Aliena, en enää voi olla Orlandoa näkemättä. Menen varjoa etsimään ja huokailemaan siksi, kunnes hän tulee.
CELIA. Ja minä menen nukkumaan.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Toinen kulma samaa metsää.
(Jaques ja herttuan hovilaisia tulee metsästyspuvussa.)
JAQUES. Kuka se hirven kaatoi?
1 HOVILAINEN. Minä, hyvä herra.
JAQUES. Esittäkäämme hänet herttualle roomalaisena valloittajana; ja hyvin sopivaa olisi panna hirven sarvet hänen päähänsä voittoseppeleen sijaan. — Ettekö osaa, metsästäjä, mitään tilaisuuteen sopivaa laulua?
2 HOVILAINEN. Osaan kyllä.
JAQUES. Laulakaa sitten; sillä ei väliä, kuinka se sointuu, kunhan vain syntyy tarpeeksi melua.