Laulu.
Häät Junolle on kunniaa,
Siis vihkisääty viihtyköön!
Maan piirit Hymen kansoittaa,
Suur' Hymen kauan eläköön!
Ylintä ylistystä saa
Suur' Hymen, maat kun kansoittaa.
HERTTUA.
Oi, Celia, sylini ma avaan sulle!
Tytärtä halvempi et ole mulle.
PHEBE (Silviukselle).
Sin' olet minun: sana velvoittaa;
Mua hellyytesi liittoon pakottaa.
(Jaques de Bois tulee.)
JAQUES de BOIS.
Sanoa minun suokaa pari sanaa.
Ma Roland-vanhuksen oon toinen poika
Ja sanan tähän jaloon seuraan tuon.
Kun Fredrik-herttua kuuli, että tänne
Läks arvomiestä monta joka päivä,
Niin sotajoukon keräsi, joll' aikoi,
Hän itse johtajana, vangiks ottaa
Nyt veljensä ja tappaa miekalla.
Mut tämän metsämaan kun laitaan tuli,
Tapasi hänet vanha, hurskas mies,
Jok' otti hänet erikseen ja käänsi
Pois hankkeistaan ja koko maailmasta.
Saa karkoitettu veli kruunun jälleen,
Ja muutkin karkoitetut omat maansa
Takaisin saavat. Hengelläni vastaan,
Ett' on se totta.
HERTTUA.
Terve, nuorukainen!
Häälahjan kauniin veljillesi tuot:
Takaisin toinen maansa saa, ja toinen
Maan mahtavan ja laajan herttuakunnan.
Mut täällä metsäss' ensin päättäkäämme
Mit' alettu ja hankittu on täällä.
Tää hauska parvi sitten, joka monet
Tukalat yöt ja päivät kanssain eli,
Osansa uudest' onnestani saa,
Jokainen ansion ja arvon mukaan.
Siks unhoon jääköön tämä loisto uus
Ja vallass' olkoon maalaishupaisuus. —
Nyt soitto soimaan! Käymään karkelot!
Ja tanssiin kaikki, sulhot, morsiot!
JAQUES.
Suvaitkaa, herra: — jos ma oikein kuulin,
On herttua hengen mieheks ruvennut
Ja hovin prameuden heittänyt.
JAQUES de BOIS.
Niin on.
JAQUES.
Niin aion tehdä minäkin:
Näist' äsken-kääntyneistä paljonkin
On meillä kuultavaa ja opittavaa. —
(Herttualle.)
Suon teille uuden arvonne: sen hyvin
Hyveenne kannattaa ja kärsintänne; —
(Orlandolle.)
Ja teille armaan, ani ansaitun; —
(Oliverille.)
Ja teille armaan, maat ja mahtiseurat; —
(Silviukselle.)
Ja teille vaivoin saadun vihkivuoteen; —
(Sieralle.)
Ja teille toranne; häämatkaa varten
Teill' eväit' on vain kahdeks kuukaudeksi. —
Pitäkää hauskaa: mulla parempaa
On tehtävää kuin muita tanssittaa.
HERTTUA.
Jää, Jaques, jää tänne.
JAQUES.
Jos mitä tahdotte, mun löydätten:
Ma jättämäänne luolaan pakenen.
Huvinpitoon en.
(Menee.)
HERTTUA.
Niin juhlamenomme nyt alkakaamme,
Ett' tosi-ilon ikivieraaks saamme.
(Tanssi.)
EPILOGI.
ROSALINDA. Ei ole tavallista nähdä sankaritarta epiloogina, mutta se ei ole sen sopimattomampaa kuin nähdä sankaria proloogina. Niinkuin hyvä viini ei kaipaa kehaisua, niin hyvä näytelmäkään ei kaipaa epiloogia; mutta hyvää viiniä auttaa hyvä kehaisu, ja hyvät näytelmät paranevat hyvästä epiloogista. Mutta missä asemassa olen sitten minä, kun en ole hyvä epiloogi, enkä voi teille hyvää kappalettakaan suositella? Minä en ole kerjäläisen pukimessa, siis ei sovi minulle kerjääminen; ainoa neuvo on ruveta loihtimaan, ja alotan naisista. Manaan teitä, hyvät naiset, niin totta kuin miehiä rakastatte, että miellytte tähän kujeiluun sen verran kuin haluatte; ja teitä manaan, hyvät miehet, niin totta kuin naisia rakastatte — ja typerä naurunne osoittaa, ett'ei kukaan teistä heitä vihaa — että yhdessä naisten kanssa kujeilu teitä miellyttäisi. Jos minä olisin nainen,[14] niin suutelisin teitä kaikkia, joilla on parta, mikä minua miellyttää, kasvot, joita suvaitsen, ja henki, joka ei tympäise; ja varmaankin nyt kaikki, joilla on hyvä parta tai hyvät kasvot tai suloinen henki, kun tässä teen kumarrukseni, suopeaan tarjoukseeni sanovat jäähyväiset.
(Menevät.)
SELITYKSIÄ:
[1] Ardennien metsä, Ranskan Flandriassa Charlemontin ja Rocroyn rajamailla. Sh:n kuvauksesta luulisi sen olevan kuuman vyöhykkeen maassa, jossa on jalopeuroja ja palmupuita.
[2] Robin Hood, balladeissa ylistetty rosvo ja salametsästäjä, joka iloisten kumppaniensa kanssa elosteli Englannin metsissä.
[3] Kuin häijy, myrkyllinen rupikonna. Kansantarinan mukaan oli rupikonnan päässä kivi, joka hienonnettuna ja lämpimään viiniin sekoitettuna voi ruumiista poistaa myrkkyjä.