CLAUDIO. Kaikki, kaikki, ja päälle päätteeksi, että Jumala näki hänet, kun hän lymysi puiden sekaan paratiisissa.
DON PEDRO. Mutta milloin me panemme villin härän sarvet järkevän Benediktin päähän?
CLAUDIO. Niin, ja kirjoitamme alle: "Tässä asuu Benediktus, se nainut mies."
BENEDIKT. Hyvästi, sinä nulikka; tiedät aikomukseni; jätän sinut nyt lorusuisen leikillisyytesi haltuun; sinä pöyhkeilet kokkapuheillasi kuin kerskuri säilällään, joka, Jumalan kiitos, ei haavoita ketään. — Kiitos, prinssi, kaikesta hyvyydestänne; minun täytyy luopua seurastanne. Veljenne, bastardi, on paennut Messinasta; te olette yksissä neuvoin surmanneet herttaisen ja viattoman tytön. Mitä tuohon herra Maitopartaan tulee, niin me tapaamme vielä toisemme, hän ja minä; siihen asti jääköön rauhaan.
(Menee.)
DON PEDRO. Hänellä on täysi tosi.
CLAUDIO. Vakaa, täysi tosi; ja, uskokaa pois, rakkaudesta Beatriceen.
DON PEDRO. Vaatiko hän sinua miekkasille?
CLAUDIO. Täysin juhlallisesti.
DON PEDRO. On se mies sentään soma kapine, kun pukee ylleen liivit ja housut, mutta jättää järkensä kotiin!