Kolmas kohtaus.
Kirkko.
(Don Pedro ja Claudio seuralaisineen tulevat,
soitot ja soihdut mukana.)
CLAUDIO.
Tää onko Leonaton holvihauta?
1 SEURALAINEN.
On, teidän armonne.
CLAUDIO (lukee paperikäärystä);
Murhaamana panettelon
Hero lepää haudassaan,
Mutta maineen ikielon
Saa hän palkaks vaivoistaan.
Elämä, mi pilkkaan häätyi,
Ikikunniaan näin päättyi.
(Ripustaa kääryn holviin.)
Riipu tuossa! Häntä sinä
Ylistä, kun taukoon minä. —
Nyt soitto soimaan, juhlahymni soimaan!
Laulu.
Jumal' yön,[25] suo armos meille,
Impes surmaan saattaneille;
Kiertelemme hautaa näin,
Suruvirttä vierettäin.
Yösydän, voihkata koita,
Kanssamme vaikeroida:
Ah! ja voi! Ah! ja voi!
Povesi avaa, hauta,
Kuollehet ilmoille auta!
Ah! ja voi? Ah! ja voi!
CLAUDIO.
Rauhassa nyt maatkoot luusi!
Joka vuos' on juhla uusi.
DON PEDRO.
Nyt soihdut sammuksiin! Jo aamu koittaa;
Pesäänsä hukka kantaa saalistaan;
Jo päivä idän kulmaa kirjavoittaa
Ja Phoiboon tielle kylvää nuoliaan.
Suur kiitos, kaikki; menkää; hyvästi!
CLAUDIO.
Hyvästi, herrat! Kukin toimiinsa!
DON PEDRO.
Nyt uuteen juhlaan pukeumaan pois!
Mua sitten seuratkaa Leonaton luoksi.
CLAUDIO.
Josp' onnen paremman nyt Hymen sois,
Kuin se, min vuoksi tässä kyynel juoksi!