(Putoaa kuoppaan.)
(Saturninus ja Aaron tulevat.)
SATURNINUS.
No, tule pois; sen luolan tahdon nähdä
Ja tuon, ken juur' vastikään siihen juoksi.
Ken olet sinä, sano, joka tuohon
Maan ammottavaan nieluun juuri astuit?
MARTIUS.
Titus Andronicuksen polo poika,
Jok' onnettomaan aikaan tänne saapui
Sun veljes tavatakseen kuolleena.
SATURNINUS.
Kuolleena veljeni? Sa puhut pilaa:
Hän puolisoineen jahtimajass' on
Tään hauskan ajopaikan pohjoispäässä;
Ei siitä tuntia, kun hänet näin.
MARTIUS.
En tiedä, missä nähtiin elossa,
Mut voi! Hän täältä löyttiin kuollehena.
(Tamora seurueineen, Titus Andronicus ja Lucius tulevat.)
TAMORA.
Miss' on mun valtiaani, keisari?
SATURNINUS.
Täss', armas, mielimurteen murtamana.
TAMORA.
Ja miss' on Bassianus, veljesi?