HOLOFERNES.
Kuu oli kuukautinen jo, kun Aadam oli lapsi,
Ja viel' ei viisiviikkoinen, kun Aadam on harmaahapsi.
Allusioni ei muutu vaihdoksesta.
PÖLLÖ. Se on vallan totta: alasioni ei muutu vaihdoksesta.
HOLOFERNES. Jumala kykyäsi lohduttakoon! Minä sanoin, että allusioni ei muutu vaihdoksesta.
PÖLLÖ. Ja minä sanon, että yläsioni ei muutu vaihdoksesta, sillä kuu ei koskaan tule kuukautta vanhemmaksi; ja sanon sen vieläkin, että sarvas se oli, jonka prinsessa ampui.
HOLOFERNES. Herra Nathanael, tahdotteko kuulla extemporoidun, noin vain hihasta ravistetun, epitaphium'in hirven kuolemasta? Ja tietämättömän tyydytykseksi olen nimittänyt hirven, jonka prinsessa ampui, sarvaaksi.
NATHANAEL. Perge, hyvä herra Holofernes, perge, kun vain suvaitsette jättää rivoudet.
HOLOFERNES. Olen koettanut vähän noudattaa alkusointua, sillä se osottaa luontevuutta.
"Prinsessa keihäänkärjellänsä kaatoi kauniin tarvaan,
Tai ruunuhirven sanon, kun sen kaatoi ruunupää;
Tai, kun on somat sarvet sillä, sanokaamme sarvaan;
Ja huuto käy, ja sarvas tarvas viitaan vilistää;
Ja hallit haukkuu, jouset paukkuu, vastaan vastaa vaarat,
Kun kaatuu tarvaat, ruunuhirvet, sarvaat sarvihaarat."
NATHANAEL. Tavaton pää, oikein älyniekka!
PÖLLÖ. Kylläpä sen pää vähän tavattomasti niekkaakin.