— Vinegia, Vinegia,
chi non ti vede, non ti pregia.
Vanha Mantuanus! Vanha Mantuanus! Joka ei sinua ymmärrä, se ei sinua rakasta. — Ut, re, sol, la, mi, fa.[12] — Anteeksi, hyvä herra, saanko kuulla sisällyksen? Tai pikemmin, niinkuin Horatius sanoo tuossa — — Mitä hittoa, värssyjäkö?
NATHANAEL. Niin kyllä, ja sangen oppineita.
HOLOFERNES. Suokaa minun kuulla siitä stroofl, stanza, värssy. Lege, domine.
NATHANAEL (lukee).
"Jos lempi valan rikkoo, niin kuinka lempeen vannon?
Min kauneuteen vannon, se pysyy, eikä muu.
Vaikk' itseni ma petän, sua pettääkö mä hannon?
Kuin pajuvitsa taipuu sun eessäs tammipuu.
Pois kirjans' oppi heittää ja silmiäsi lukee,
Niiss' ilot kaikk' on, mitä vain voi taito käsittää.
Sun tuntemises yksin se tiedon tiedoks pukee;
Se kieli vain on viisas, ken voi sua ylistää.
Ken ei sua ihmettele, se vain on tietopuoli —
Mun älyni on ylväs, kun ihmetellä voi.
Zeun jylinä on äänes ja silmäs Zeun on nuoli:
Kun vihoissas et ole, tää säihkyy, tuo se soi.
Suo, taivaallinen, anteeks, ett' alhain maisin kielin
Ma taivaan kauneutta näin ylistellä mielin!"
HOLOFERNES. Te ette löydä apostrofeja ja hairahdutte näin korosta. Antakaahan kun minä tuota canzonettaa silmäilen! Tässä on vain tavumittaa tarkattu, mutta eleganssi, keveys, runouden kultainen poljento — caret. Ovidius Naso se vasta oli mies! Ja miksikä juuri Naso? Siksi että hän haistamalla vainusi fantasian lemuavat kukkaset, mielikuvituksen ponnet. Imitari ei ole mitään; imitari voi koira herraansa, apina hoitajaansa, opetettu hevonen ratsastajaansa. Mutta, damosella, neitsyt, onko tämä kirje osoitettu teille?
JAQUENETTA. On, herra, sen on lähettänyt eräs herra Biron, tuon vieraan kuningattaren hovimiehiä.
HOLOFERNES. Tahdon katsastaa päällekirjoitusta. "Ihanaisimman neiti Rosaliinan lumivalkeaan käteen." Tahdon uudestaan tarkastaa kirjeen hengestä sen persoonan nimitystä, joka on sen kirjoittanut sille henkilölle, jolle se kirjoitettu on. "Teidän korkeasukuisuutenne nöyrin, alamaisin palvelija, Biron." Herra Nathanael, tämä Biron on niitä kuninkaan valakumppaneita, ja tässä hän on asettanut sen vieraan kuningattaren saattonaiselle kirjeen, joka accidentaliter tai per progressionem on joutunut harhaan. — Sipsuta ja mene, pikku ystävä; jätä tämä kirje kuninkaan kuninkaalliseen käteen; se saattaa koskea tähdellisiä asioita. Älä kuluta aikaa niiaamisiin; minä vapautan sinut velvollisuudestasi. Adio!
JAQUENETTA. Hyvä Kallo, tule mukaan. — Jumala varjelkoon teidän arvoisuuttanne!
KALLO. Tulen kanssasi, tyttö.