KALLO. Auttaa se tyttö sentään jossakin asiassa.
KUNINGAS. Julistan sinulle tuomiosi: sinun tulee paastota viikon päivät vedellä ja leivällä.
KALLO. Mieluummin rukoilisin kuukauden päivät lammaspaistin ja lihaliemen ääressä.
KUNINGAS.
Ja don Armadon vartijakses saat. —
Hänelle hänet jätä, lord Biron. —
Nyt, hyvät herrat, täyttämähän se,
Mink' äsken vakavasti vannoimme.
(Kuningas, Longaville ja Dumaine menevät.)
BIRON.
Min' annan pääni hatturähjäsestä,
Ett' ei nuo lait ja valat kauan kestä. —
No, tule, poikaseni.
KALLO. Minä kärsin totuuden tähden, herra; sillä tosi on, että minut tavattiin Jaquenettan kanssa, ja se Jaquenetta on uskollinen tyttö. Siis tervetullut, sinä autuuden katkera kalkki! Kova onni minulle vielä kerran hymyilee, ja siihen saakka käy istumaan, murhe!
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Armadon asunto puistossa.
(Armado ja Tiisa tulevat.)
ARMADO. Poika, mikä on merkki, kun suurihenkinen mies tulee raskasmieliseksi?
TIISA. Suuri merkki on se, että hän näyttää synkältä.