KOLMAS NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Venetia. Katu.
(Solanio ja Salarino tulevat.)
SOLANIO. No, mitä uutta Rialtosta kuuluu?
SALARINO. No niin, hoetaanhan siellä yhä, että Antoniolta on kallislastinen laiva hukkunut raumaan — Goodwins sen nimi muistaakseni on, tuon vaarallisen ja vahingollisen särkän, johon monen uhkean laivan luurangot ovat haudatut, niinkuin Huhu kertoo, jos sen kielikellon sanoihin saa luottaa.
SOLANIO. Soisin, että hän tässä kohden olisi yhtä tyhjänkielijä kuin mikä inkiväärin nakertelija, joka naapurillensa uskottelee itkevänsä kolmannen miehensä kuolemaa. Mutta pitkittä puheitta ja koukkuilematta pakinan tasaisella tanterella — totta on, että tuo hyvä Antonio, tuo kunnon Antonio, — oi, jos löytäisin sanan, kylläksi hyvän tekemään seuraa hänen nimellensä! —
SALARINO. No niin, mutta päätös.
SOLANIO. Häh? mitä sanot? — No niin, päätös on se, että hän on hävittänyt laivan.
SALARINO. Soisin, että hänen häviönsä päättyisivät siihen.