BASSANIO (lukee). "Bassanio hyvä, laivani ovat kaikki hukkuneet, velkojani rupeavat julmiksi, varani ovat tyhjissä, velka juutalaiselle on maksettava; ja koska minun on mahdoton jäädä eloon, jos sen maksan, niin ovat siten kaikki tilit välillämme selvät, jos vaan saisin teitä kuollessani nähdä. Menetelkää kuitenkin mielenne mukaan: jos ei ystävyytenne kehoita teitä tulemaan, älköön sitä kirjeenikään tehkö."

PORTIA.
Oi, matkaan, armas; jääkööt kaikki toimet.
BASSANIO.
Ma riennän, armaan lupanne kun sain;
Vaan kunnes jälleen palajan, ei mulla
Saa vuode viivyttäjän' olla lain,
Ei lepo meidän välillemme tulla.
(Lähtevät.)

Kolmas kohtaus.

Venetia. Katu.
(Shylock, Solanio, Antonio ja vanginvartija tulevat.)
SHYLOCK.
Mies, katso häntä! — Armost' älä virka! —
Tuo narri hän se lainoj' antaa ilman. —
Mies, katso häntä!
ANTONIO.
Kuule, hyvä Shylock!
SHYLOCK.
Ma sakon tahdon, sakon, kuuletko sa!
Ma valan vannoin, että sakon tahdon.
Mua haukuit koiraks, kun ei ollut syytä;
Nyt olen koira: varo hampaitani.
Ma dogilt' oikeutta tahdon. — Ihme,
Kuink' olet, kehno vartija, niin houkko,
Ett' ulos häntä vaatiessaan lasket.
ANTONIO.
Oi, minä pyydän, kuule mitä sanon!
SHYLOCK.
Ma sakon tahdon; en sua kuulla tahdo.
Ma sakon tahdon; pidä suusi siis.
En ole veltto, tihrusilmä narri,
Mi heltyin päätään nyökyttää ja huokaa
Ja kristittyjen rukouksiin myöntyy.
Pois tieltä! Pidä suus! Ma sakon tahdon.
(Lähtee.)
SOLANIO.
Tuo tunnottomin koira, mikä koskaan
Elänyt ihmisiss' on.
ANTONIO.
Menköön matkaan!
Hänt' enää, turhaan rukoillen, en seuraa.
Hän henkeäni väijyy; syyn ma tiedän:
Pelastin monen hänen kynsistänsä,
Ajoissa kun vaan hädän tietää sain;
Sen vuoks hän mua vihaa.
SOLANIO.
Dogi varmaan
Ei koskaan myönny moiseen maksuehtoon.
ANTONIO.
Lain järjestyst' ei dogi muuttaa voi.
Jos muukalaisten mukavuudet meillä
Venetiassa täällä kiellettäisi,
Niin oikeutemme saisi huonon maineen,
Ja kaupunkimme vaurauden ja kaupan
Maan kaikki kansat määrää. — Lähtekäämme;
Nää vahingot ja huolet niin mua kalvaa,
Ett' tuskin lihanaulaa huomen' antaa
Voin veri-velkojallen. — Tule, mies. —
Suo Jumal', että Bassanio itse
Velkansa maksun näkis, muust' en huolis!
(Lähtevät.)

Neljäs kohtaus.

Belmont. Huone Portian kartanossa.
(Portia, Nerissa, Lorenzo, Jessika ja Balthasar tulevat.)
LORENZO.
Teill', — itse kuultenne sen sanon, rouva, —
On jumalallisesta ystävyydest'
Ylevä, puhdas tunne; sen siit' arvaa.
Kun kestätte näin eron miehestänne.
Mut jospa vaan te tietäisitte, rouva,
Kenelle tämän kunnian te suotte.
Kuin kelpo ylimystä autatten,
Kuin kallist' ystävätä miehellenne,
Kopeemmaks tulisitte työstänne,
Kuin tavaks tullut hyvyytenne vaatis.
PORTIA.
En koskaan katunut ma hyvää työtä,
En nytkään kadu; sillä kumppaneilla,
Jotk' yhdess' aikans' elävät ja joita
Yks ystävyyden side yhteen liittää,
Epäilemätt' on sopusuhtaa myöskin
Näössä, tavoissa ja miel'alassa;
Jok' uskomaan mun saapi ett' Antonio,
Kun puolisoni helma-ystäv' on hän,
Myös hänen näköään on. Jos niin ompi,
Kuin pieni eikö hinta, minkä käytän
Pelastaakseni sydämeni kuvan
Käsistä pirullisen julmurin!
Vaan tämä milt'ei omaa kiitost' ole;
Siis siit' ei enempää. Nyt toiseen juttuun. —
Lorenzo, teidän haltuunne nyt heitän
Taloni isännyyden sekä hoidon,
Siks kunnes palaa mieheni. Ma itse
Taivaalle salaisen tein lupauksen,
Rukouksissa ja mietteiss' elääkseni,
Ja ilman muuta seuraa kuin Nerissan,
Siks kunnes palajavat puolisomme.
Kaks penikulmaa täst' on luostari:
Siell' aiomme me viipyä. Ma pyydän,
Älkäätte kieltäykö tehtävästä,
Jonk' ystävyyteni ja täytymys
Näin teille määrää.
LORENZO.
Mielist' aivan, rouva:
Ma teidän armaat käskyt kaikki täytän.
PORTIA.
Väkeni aikomukseni jo tuntee,
Ja tunnustavat Jessikan ja teidän
Bassanion ja minun sijaiseksi.
Hyvästi siis, siks kunnes tavataan.
LORENZO.
Miel' olkoon raitis, aika teillä hauska!
JESSIKA.
Sydämen kaikki toiveet teille toivon.
PORTIA.
Ma kiitän toivomastanne ja toivon
Juur samaa teille. Hyväst', Jessika!
(Jessika ja Lorenzo lähtevät.)
No, Balthasar,
Sun uskolliseks kelpo mieheks tunnen;
Niin ollos aina. Ota kirje tuo,
Ja koita kaikin miehen voimin rientää
Nyt Paduaan; tuo anna langolleni,
Bellario tohtorille omaan käteen;
Ja kirjat, vaatteet, jotka hältä saat
Sa tuo, niin nopeaan kuin aatos lentää,
Yleiseen lossipaikkaan, josta tie
Venetiaan käy. Äl' aikaa haasteluihin
Nyt tuhlaa; mene vaan; sua varron siellä.
BALTHASAR.
Niin joutuun, kuin vaan voin, ma riennän, rouva.
(Lähtee.)
PORTIA.
Nerissa, kuules! päässä mull' on juoni,
Jot' et sa arvaa: miehemme me näämme
Äkisti aivan.
NERISSA.
Näkeekö he meitä?
PORTIA.
Näkevät, mutta puvuss' semmoisissa,
Ett' olevan meill' arvelevat sitä,
Jot' olemme juur vailla. Vedon lyön ma,
Kun nuoriks miehiksi nyt pukeumme,
Ett' olen minä molemmista sievin,
Ja miekkaa käytän ryhdill' uljaammalla,
Ja puhun sorahtain kuin miehen ijäss'
Oleva poika; kaks teen sipsutusta
Mies-askeleeksi; tappeluista haastan
Kuin hienot keikkaherrat; valan valheen,
Kuink' etsi lempeäni sievät naiset,
Mut sairastuivat, kuolivat, kun kielsin.
En voinut sitä auttaa; — kaduin sitten,
Ja soisin, ett'en tappanut heit' oisi.
Näin kymmenittäin pikku-valheita
Ma kerron, jotta vannotahan, että
Vuos' sitten jätin koulun. Päässä mull' on
Tuhannen pientä keikkaherran juonta,
Joit' aion käyttää.
NERISSA.
Kuin? miehiäkö jäljitellä?
PORTIA.
Hyi suas!
Vaikk' olis joku häijy kuulemassa!
Vaan tule, koko juonen sulle kerron
Ma vaunuissani, jotka meitä vartoo
Jo puiston veräjällä. Riennä, lennä!
Kakskymmentä on penikulmaa mennä.
(Lähtevät.)

Viides kohtaus.

Sama paikka. Puisto.
(Lancelot ja Jessika tulevat.)

LANCELOT. Toden totta; sillä, nähkääs, isäin pahoista töistä saavat lapset kärsiä; sentähden pelkään ma teitä, uskokaa pois. Olen aina ollut suorasukainen teitä kohtaan ja niin sanon nytkin mieliluuloni asiasta: olkaa siis hyvällä mielellä, sillä todellakin luulen, että joudutte kadotukseen. On vaan yksi toivo, josta voi teille apua olla, ja sekin on vaan jonkinlainen äpärä-toivo.

JESSIKA. Mikä se toivo on, sano.