LANCELOT. He niin, voitte vissillä tavalla toivoa, ettei isänne olekaan isänne, ett'ette olekaan juutalaisen tytär.
JESSIKA. Sepä, totta maar, olisi jonkinlaista äpärä-toivoa: näin saisin äitini pahoista töistä kärsiä.
LANCELOT. Niin kyllä pelkäänkin, että joudutte sekä isän että äidin puolesta kadotukseen. Jos vieron isäänne, Scyllaa, niin joudun äitiinne, Charybdiin. Niin, te olette kummaltakin puolen hukassa.
JESSIKA. Saan pelastuksen mieheni kautta; hän on minut kristityksi tehnyt.
LANCELOT. Se oli, todellakin, hyvin pahasti tehty: meitä on muutenkin jo tarpeeksi kristityitä, juuri niin paljon, kuin hyvällöisesti voi yhteen sopia. Tämä kristittyjen teko kohottaa vaan sikojen hintaa: jos kaikki rupeamme sianlihan syöjiksi, niin kohta emme enää saa rahallakaan paistiimme rasvaa.
JESSIKA. Kerron miehelleni mitä sanoitte; tuossa hän tulee.
(Lorenzo tulee.)
LORENZO. Rupean vähitellen luulemaan sua, Lancelot, kun noin vaimoani nurkkaan vedät.
JESSIKA. Ei, Lorenzo, ei mitään pelättävää: minun ja Lancelot'in väli on aivan rikkunut. Hän sanoo minulle vasten silmiä, ett'en saa armoa taivaassa siitä syystä, että olen juutalaisen tytär; ja sanoo, että te ette ole hyvä yhteiskunnan jäsen, kun kääntämällä juutalaisia kristityiksi kohotatte sianlihan hintaa.
LORENZO. Siitä voin minä paremmin vastata yhteiskunnan edessä kuin sinä tuon mustalaistytön kohottamisesta: hän on tullut kohtuulliseksi sinun kauttasi.