PORTIA. Jos olisi yhtä helppoa tehdä kuin tietää, mikä on tehtävä, niin olisi kappelit kirkkoja ja köyhäin hökkelit ruhtinasten linnoja. Se on hyvä pappi, joka seuraa omia neuvojansa. Saattaisin helpommin kahdellekymmennelle opettaa, mikä on hyvää ja oikeata, kuin yhtenä noista kahdestakymmenestä seurata omia opetuksiani. Aivut voi keksiä lakeja verelle, mutta tulinen luonto hyppää kylmän säännön yli; nuoruus ja hulluus se loikkaa kuin jänis ramman viisauden vipujen yli. Vaan tämä viisasteleminen ei auta mua valikoimaan itselleni miestä. — Voi mua! valikoimaan! Valikoida en saa mieleistäni enkä hyljätä vastenmielistäni. Näin on elävän tyttären tahdon sitonut kuolleen isän viimeinen tahto. Eikö, Nerissa, ole hirveätä tuo, ett'en saata valita ketään enkä hyljätä ketään?
NERISSA. Teidän isänne oli aina kunnon mies, ja hurskailla on kuollessaan hyvät mielenjohteet; siis arvanheitossa, jonka hän noiden kolmen, kulta-, hopea- ja lyijylippaan suhteen keksi, ja jossa se, joka valikoi hänen mielensä mukaan, valikoi teidät, ei varmaan yksikään muu valikoi oikein, kuin se, joka oikein teitä rakastaa. Vaan eikö teillä ole lämpimää tunnetta yhtäkään kohtaan noista ruhtinaallisista kosijoista, jotka jo ovat saapuneet?
PORTIA. Ole hyvä, luettele heidät; ja siinä järjestyksessä kuin sinä heitä nimität, tahdon minä heitä kuvailla; ja kuvauksestani voit sitten arvata tunteeni.
NERISSA. Ensiksikin on täällä eräs neapelilainen prinssi.
PORTIA. Niin, hän maar on oikea sälkö; sillä hän ei osaa muuta kuin sälkätä hevosestaan; ja suurena lisänä muihin hyviin puoliinsa hän pitää sen, että itse osaa sitä kengittää. Varon suuresti että hänen armollinen äitinsä on ollut kisoissa hevossepän kanssa.
NERISSA. Sitten on täällä palatsikreivi.
PORTIA. Hän ei tee muuta kuin rypistelee otsaansa, ikäänkuin mielisi sanoa: "jos ette huoli minusta, niin olkaa ilman." Hän voi kuunnella hauskoja juttuja nauramatta. Pelkään että hän vanhana muuttuu itkeväksi filosofiksi, kun hän jo nuorena on noin epäkohteliaan synkkä. Mieluummin menen vaimoksi ruumiinkallolle, jolla on suussa luu, kuin yhdellekään noista. Jumala minua varjelkoon heistä kummastakin!
NERISSA. No, entä tuo ranskalainen herra, monsieur le Bon.
PORTIA. Jumala hänet loi ja senvuoksi hän ihmisestä käyköön. Tiedän kyllä että syntistä on muita pilkata; mutta hän! Niin, hänellä on hevonen parempi kuin neapelilaisella, ja parempi paha tapa rypistellä otsaansa kuin palatsikreivillä; hän on kaikkia eikä mitään. Jos rastas laulaa, niin hän heti rupee kipakoimaan; hän miekkailee oman varjonsa kanssa. Jos hänet ottaisin, ottaisin kaksikymmentä miestä. Jos hän minut hylkäisi, antaisin sen hälle anteeksi, sillä vaikka hän rakastaisi minua hulluuteen asti, en koskaan voisi siihen vastata.
NERISSA. No, entä Faulconbridge, tuo nuori englantilainen parooni? mitä hänelle sanotte?