PORTIA. En mitään, sen tiedät; sillä hän ei ymmärrä minua, enkä minä häntä. Hän ei osaa, ei latinaa, ei ranskaa, ei Italian kieltä, ja etten minä osaa penninkään edestä Englannin kieltä, siitä voit vaikka panna kaksi sormea kirjalle. Hän on hieno miehen haamu, mutta ah! ken saattaa puhella mykän nuken kanssa? Kuinka kummalliseksi hän on puettu sitten! Luulen että hän on ostanut takkinsa Italiasta, roimahousunsa Ranskasta, lakkinsa Saksasta ja käytöksensä kaikkialta.
NERISSA. Mitä ajattelette hänen naapuristaan, Skotlannin lordista?
PORTIA. Että hänessä on kristillistä rakkautta naapuriinsa; sillä hän otti lainaksi korvapuustin englantilaiselta, ja vannoi sen maksavansa takaisin hänelle kyetessään. Luulen että ranskalainen takasi häntä niinkuin omaa velkaa.
NERISSA. Mitä pidätte tuosta nuoresta saksalaisesta, Saksenin herttuan sisarenpojasta?
PORTIA. Sangen inhoittava aamulla, kun hän on selvä, ja suuresti inhoittava iltapäivällä, kun hän on päissään. Parhaillaan ollessaan on hän hiukan huonompi ihmistä, ja pahimmallaan hiukan parempi eläintä. Vaikka pahimmasta pahinkin tapahtuisi, toivon kuitenkin avullisesti pääseväni hänestä.
NERISSA. Jos hän tarjoutuisi valikoimaan ja valikoisi oikean lippaan, niin kieltäyisitte täyttämästä isänne tahtoa, jos kieltäyisitte ottamasta häntä.
PORTIA. Siis, pahimpaa peläten, pyydän ettäs asetat suuren pikarillisen renskaa väärälle lippaalle; sillä vaikka paholainen olisi siellä sisällä, ja tämä kiusaus ulkopuolella, niin tiedän että hän tämän valitsisi. Teen vaikka mitä, Nerissa, ennenkuin tahdon tulla vaimoksi sienelle.
NERISSA. Ei tarvitse teidän, neiti hyvä, pelätä saavanne yhtäkään näistä herroista. He ovat minulle ilmoittaneet päätöksensä todellakin lähteä kotiin eikä enää vaivata teitä kosimisillansa, jos teitä ei voi voittaa jollakin muulla tavalla kuin isänne määräyksen kautta lipasten suhteen.
PORTIA. Vaikka eläisin niin vanhaksi kuin Sibylla, tahdon kuitenkin kuolla yhtä puhtaana kuin Diana, jos minua ei voiteta sillä tavalla, kuin isäni tahto määrää. Minua ilahuttaa että tuo kosijakunta on niin järjellinen, sillä ei ole yhtäkään heistä, jonka lähtöä en hartaasti toivoisi, ja rukoilen heille Jumalalta onnea matkalle.
NERISSA. Muistatteko, neiti, isänne elin-ajoilta erästä venetialaista, oppinutta ja soturia, joka kävi täällä Montferrat'in kreivin seurassa.