— Oletko sinä, rakas veljemme, niin synnin pimittämä ettet ymmärrä omaa tilaasi, vaan houkuttelet vielä lähimmäisesikin kadotukseen! »Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä…»

Tässä keskeytti Hamberg heidät vetämällä olutpullon kummastakin taskustaan. Bergin Kalle tuijotti niihin kuin ei olisi moisia nähnyt eläissään.

— Ota tästä, Kalle, sinäkin ja heitä hiiteen saarnaamiset! Kelpasi se ennen sinulle, vaikket osannut pitää määrääsi!

Vaan Kalle on jo syvään huokaisten ja käsillään torjuen peräytynyt laiturin toiseen päähän.

Sieltä tulee hänen itkunsekainen äänensä:

— Mene, mene kiusaaja siihen paikkaan, joka sinulle valmistettu on!

Sinä kesänä kävi uskovaisten asiain huonosti. Kalantulo oli hyvä, joten saatiin rahoja irti ja synnin viettelykset kasvoivat sitä mukaa. Ensin lankesi suutari Malakias; hänelle tuli uusi kisälli, joka ei tiennyt talon tavoista ja toi pullon repussaan. Seuraavana päivänä heitti Malakias Sionin Harpun aitan katolle. Sitten oli Kalle Krokströmin vuoro. Hän oli saanut rahdatakseen kiviä pohjalastiksi englantilaiseen kuunariin ja ansaitsi sillä kaksisataa markkaa. Lauantaina meni hän kaupunkiin hakemaan kannun viinaa ja patterin olutpulloja.

Seuraavana päivänä oli kestit, joihin oli kutsuttu Hamberg, Vennström, Pikku-Vinter, Kalle-Kustaa ja Täi-Nordling. Kalle lauloi käsi Hambergin kaulalla ja vannoi ettei enää mene hihulien seuroihin, joissa tarjotaan vain sikurivettä ja armonsanoja. Vennström soitti Sionin harppua tuolinselustalla ja pikku-Vinter kertoi kamalimmasta hetkestä elämässään. Se oli ollut siihen aikaan kun hän oli sukeltajana ja oli laskeutunut uponneeseen laivaan merenpohjassa. Kun hän astui salonkiin, jossa ihmiset vielä istuivat, oli oven auetessa virta pannut ruumiit liikkeeseen. Silloin oli häntä puistattanut pahemmin kuin koskaan muulloin.

Kesken ilonpitoa astui Bergin Kalle tupaan. Hän oli kuullut uskonkumppaninsa surkeasta lankeemuksesta ja tahtoi pelastaa hänet vielä viime hetkellä.

Kalle Krokströmiltä jäi suu auki, kun hän huomasi tulijan. Sionin harppu vaikeni äkkiä; syntyi hiljaisuus.