Vuoret olivat vielä sinisen usvan peitossa hänen saapuessaan ensimmäisille ruokovainioille. Korkean sokeriruo'on keskellä oli helppoa ja vaaratonta liikkua. Aamukaste oli vielä kylmää, mutta nopea kävely tuntui lämmittävän. George sivuutti ensimmäisen talon, mutta se näytti liian suurelta. Hän hakisi jonkun kanakan majan ja heittäytyisi sitten talonväen armoille.
Ruokovainio päättyi soreaan palmumetsikköön, ja sen loppuessa avautui silmälle raikas näky.
Korkeat vuoret sulkivat syliinsä kapean kirkkaan lahden. Valkean hietikkorannan vihreillä liepeillä seisoi useita bambumajoja, ja majojen kattolehvät ulottuivat aina riisivainioille asti, jotka olivat puoleksi veden peittäminä. Vuorilta laskeutui sininen usva raskaana pilvenä tähän rauhalliseen, nukkuvaan laaksoon; ainoastaan äärimmäinen ranta, johon auringon säteet jo ulottuivat, näytti selvänä sinistä kuulasta taivasta vasten piirtyvät rajaviivansa. Laakson tumma vihreys rauhoitti silmää. Georgen silmien edessä lepäsi paratiisi sellaisena kuin sen ainoastaan näiltä saarilta voi tavata.
George laskeutui polvilleen ja antoi silmänsä kiertää majalta majalle. Kaikki oli vielä hiljaista, aikaiset japanilaisetkaan eivät olleet vielä ennättäneet riisivainioilleen. George istahti sananjalkamättäälle ja odotti.
Aurinko valaisi jo koko lahtea, kun oven narahdus herätti hänet mietteistään. Nuori tyttö oli lähdössä lähteelle vesisanko kädessä. George tiesi polun käyvän aivan hänen vierestään, sillä hän oli itse juuri sammuttanut janonsa kylän lähteestä. Tyttö tulisi tätä tietä.
Heikko lehvikon rusahdus ja tyttö kirkaisi kauhusta. Nähtyään, ettei vaara ollut sen suurempi, istui hän kaatuneen palmun rungolle ja tirkisteli miettiväisenä edessään seisovaa nuorukaista. Tämä taasen puolestaan ihaili tyttöä avoimesti, niin rohkeasti, että tyttökin hymyili.
George selitti asiansa nopeasti katkonaisin lausein ja viittoi käsillään. Hänellä oli sairas toveri ylhäällä vuorilla. Voisiko nuori miss hankkia vähän vihanneksia, vähän maitoa, suolaa ja ennenkaikkea pienen rasiallisen kiniiniä. Hän olisi äärettömän kiitollinen. Itse ei hän uskaltanut tulla kylään, sillä hän oli kuullut, että siellä asui pahoja miehiä, kai-kai lurjuksia, jotka murhasivat valkoisia noin vain mielityökseen. Tyttö kuunteli hymyillen, mutta vaikeni kuin hiiri. George pelkäsi jo, että koko hänen sanatulvansa oli mennyt hukkaan. Ehkei tyttö ymmärtänytkään englantia?
Tyttö katkaisi lopulta hiljaisuuden. Ei hänellä ollut kiniiniä, mutta hänen sedällään oli. Setä asui vuoren toisella puolen, Niwiliwilissä, mutta hän voisi illalla kyllä tuoda kiniinin tänne, jos mister tulisi tähän samaan paikkaan auringon alkaessa painua vuorten taa. Hän voisi samalla antaa vähän maitoakin ja ehkä muutamia ananaksia.
George kiitti sydämellisesti. Matkalla lähteelle puhelivat he aamun kauneudesta ja George tunnusti suoraan hätänsä. Tytölle oli niin helppo puhua, sillä hän kuunteli vain, ei ahdistellut kysymyksillä. Tytön nimi oli Mabel ja hänen isänsä oli sokeriruokovainioilla töissä. Äiti oli kuollut ja hän oli yksin taloutta hoitamassa.
Tyttö puhui pehmeästi murteellista englantia, jossa sanat olivat sormin luettavissa. George tunsi välittävänsä viisi kielen puutteellisuuksista. Hän kuunteli lumottuna tytön solisevaa puhetta ja ahmi silmillään tytön piirteitä.