— Minä — mister menee nyt pois, katoaa iäksi ja siniset pilvet tuovat vain aamuisin tervehdyksen kiltille miss Mabelille. Minä kiitän vain pikku missiä vaivasta ja pyydän sairasta toveriani rukoilemaan riisivainioille paljon vettä, kalastajille paljon kaloja ja paljon pähkinöitä sadekauden varaksi.
Hän oli tarttunut tytön käteen. Ihmeellinen lämpö tuntui virtaavan siitä ja suloinen ailahdus kävi läpi mielen. Hänestä oli nyt katkeraa sanoa hyvästit. Mutta tyttö tuntui tahtovan sitä.
— Eikö niin? Tehän tahdotte, että minä menen pois?
Tyttö leikki sananjalalla. Surumielisyys oli jo kadonnut ja veitikka pisti esiin kyynelten lomasta. George näki kuin suloisessa unessa, miten kalpeaan poskeen tuli hymykuoppa ja lopuksi kuului tytön heleä nauru, joka kuului vallattomana ja raikkaana kuin pasaadituulen soitto ruokovainioilla.
— Ei, minä pidän teistä, kertoi tyttö avomielisenä. Te olette niin suuri ja kaunis. Te osaatte varmaan hyvin kalastaa, löydätte varmaan kauneimmat korallit Mabelille. Te saatte varmaan kauneita vahvoja lapsia. Oh, te olette vahva, niin suuri ja ruskea.
Tyttö siveli Georgen punaiseksi karahtaneita poskia.
George oli ällistynyt. Laskiko tyttö leikkiä hänen kanssaan? Tai oliko tämä vain luonnonlapsen kosintaa? Häntä rupesi naurattamaan. Oh, hiisi vieköön nyt kaiken kohteliaisuuden! Hän tarttui tyttöön lujalla otteella ja nosti hänet kuin höyhenen keveästi polvelle. Hän kohotti tytön päätä ja katsahti varovaisesti tytön tummiin salaperäisiin silmiin.
Ne tuntuivat vieläkin kisailevan. Tummat hiukset valahtivat silmille ja työntäessään niitä pois kalpeilta kasvoilta, valtasi hetkellinen huumaus mielen ja hän suuteli tyttöä kevyesti.
Mabel ei liikkunut, ei pelästynyt. Pää vain vaipui raukeasti hänen olkapäälleen ja tytön kaunis ruumis tuntui kietoutuvan yhä kiinteämmin häneen.
George unohti kaiken, unohti sairaan toverinsa, metsän salaperäisen kahinan ja mahdollisesti uhkaavan vaaran. Hän tunsi kohoavansa jonnekin korkealle, avonaisiin taivaisiin, missä ei ollut tilaa muille kuin hänelle ja hänen sylissään lepäävälle hennolle kukalle. Mabelin tukan tuoksu huumasi, silmät lupasivat paljon, paljon ja George upotti sanansa suuteloihin.