Puomin alla oleva verkko on lämmin ja tuoksahtaa tervalle. Siinä lepää kuin parhaimmalla vuoteella. Vilpoinen tuuli puhaltaa pitkin ruskeata selkää viheltäen viihdyttävästi tropiikkihatun sokkeloihin päästyään. Avaan siiman ja annan viekoittelevan räsykappaleen, jonka tarkoituksena on kuvata lentokalaa, pudota verkon laidan yli.
Alhaalla keulan muodostamassa kuohussa on elämää. Delfiinit, bonitot ja lentokalaparvet ottavat kilpaa kylpyjä keulavaahdon pärskeessä. Ensi silmäyksellä ei tajua näyn väririkkautta, mutta hetken jälkeen pääsee huulilta ihastuksen huudahdus.
Keulassa särkyvä vesi leviää hienonhienona pitsinä aaltojen pinnalle. Siinä on aluksi suuret silmukat ja paljon kiiltäväpintaisia vaahtopisaroita, mutta laivan kyljillä on se jo hienona utuna imeytynyt laineitten pintaan. Vesi on sinistä, vihreätä ja niin edelleen kerroksittain kunnes aaltojen pinnalle muodostuu pehmeänvihreä smaragdikerros, josta pyöreänenäiset delfiinit ottavat vauhtia syvemmälle sukeltaakseen. Delfiinit ovat litteitä kuin laudankappaleet ja vauhti on niillä hirvittävän nopea. Bonitot ovat pyöreämpiä, mutta vedessä sinisiltä kuultavat pyrstöt saavat ne sukkulana kiitämään. Lentokalat, pahaa aavistamattomat, iloiset lapsukaiset ovat kerääntyneet parveen aivan isompien veljiensä eteen, ja siitä heitä yksi toisensa jälkeen joutuu isonveljen vatsaan. Lentokalat hyppäävät riemuissaan korkeammalle, tuuli tarttuu niiden harittaviin eviin ja lentokoneen tavoin ne kiitävät välkkyvin siivin meren yllä, kunnes aurinko pahanilkisesti kuivattaa niiden siivet ja ne putoavat takaisin aaltojen syliin.
Isotveljet uida porhaltavat tyytyväisinä, vatsaan joutuneet eivät valita, ja minulla ei ole aikaa surra lentokalojen kohtaloa, sillä vedän räsykappaletta kiivaasti nykimällä pitkin aaltojen pintaa. Joko ovat delfiinien ja bonitojen silmät vanhuuttaan hämärät tai sitten vaahto tekee kaikki samannäköisiksi vedenpinnan yläpuolella, mutta innokkaasti koukkuani ahdistellaan. Yksi onnellinen sen saa ja tämän onnellisen, neljän kilon delfiinivenkaleen, vedän vaahdosta puomille. Saalis ei oikein pidä nostotavasta ja meillä on paljon erimielisyyttä selvitettävänä, ennenkuin saan siltä niskat nujerretuksi. Sitten se on hiljaa, vähän vain juutalaisnenän vieressä olevat herkät sieraimet pärskyttävät, ja komeassa kaaressa sinkoan saaliin kannelle. Siinä on kylliksi ja voin huoletta jäädä verkkoon loikomaan.
Puomille sinkoutuvat vesipisarat muodostuvat auringonvalossa häikäiseväksi sateenkaareksi, joka alkaa alhaalta vihreästä merenpinnasta ja ulottuu niin pitkälle kuin ilmaan sinkoutuvia vesipisaroita riittää. Toisinaan lentää niitä korkealle, toisinaan kyntää keula rauhallisesti tasaisempaa vettä ja silloin laskeutuu sateenkaari silmän alapuolelle. Tarkastelen tätä kaunista näkyä pää nuokkuen sateenkaaren keinumisen tahdissa ja herään mietteistäni vasta Billin tullessa seuraa pitämään.
— Näetkö Tahitia tuolla? hän kysyy. Keulan puolelle on tosiaan ilmestynyt maata.
Etäisyydessä siintää kartionmuotoinen vuori, joka tuntuu hyppivän autereisessa ilmassa. Sininen usva peittää saaren huipun ja joskus luisuu koko näky silmästä pois ikäänkuin ei maata olisikaan.
— Täällä on kaunista, sanon huoaten.
— Kaunista on, myöntää Bill. Minä olen syntynyt Apiassa, Samoan saarilla ja pienen ikäni purjehtinut näitä vesiä. Koko tämä maailma on minun — ja Bill levittää mahtavasti käsiään. Poikani, tänne sitä pitäisi jäädä. Vuokraat yhden korallisaaren ja kasvatat siinä kookospähkinöitä. Ostat pienen kutterin ja sillä purjehdit saaliinesi Papeteehen. Ei ole silloin huolta huomisesta; saarelta saat kaikki, hedelmät, lintupaistin, villit porsaat, villit vuohet, kilpikonnanmunat, mitä ikinä tarvitset. Rakennat majan laguunin reunalle, otat eukon ja asut kuin herra. Tänne minä vielä kerran tulen takaisin.
Bill puhuu viisaita sanoja ja minussa herää palava halu asettua tänne asumaan. Antaisi maailman mennä omaa kulkuaan, unohtuisi tänne loppuiäkseen ja nauttisi paratiisista, joka jo kerran otettiin meiltä pois, mutta jonka rippeet siroiteltiin näille vesille. Kun kerran on näinkin lähellä, niin miksei jäädä kokonaan?