27.6.1895.
MAANPALLO MAAILMANKAIKKEUDESSA
Kristitty, joka takertuu vanhaan uskoon siitä, että maa ja ihminen ovat maailman keskipiste, pyörii maailman kanssa kehässä itsensä ympäri eikä pääse koskaan vapaaksi. Epäilijä, joka on vapautunut kaikesta uskosta keskustaan, ei myöskään löydä kehää, vaan suistuu haparoivana toivottomaan kaokseen. Vapautta on vaan äärettömässä avaruudessa, mutta sillä täytyy olla kiinnekohtansa Jumalassa, jossa kaikki rajat ja kaikki mitat katoavat.
Mikä hyppäys uskon tutusta, kodikkaasta maailmasta käsittämättömään, kauhistuttavaan tuntemattomuuteen! Mitä jää jälelle kristinopista, kun maa on alennettu mitättömäksi saareksi äärettömässä maailman meressä ja ihminen katoavaksi tomuhiuteeksi äärettömässä luomakunnassa? Eikö Kopernikus ole suistanut Kristusta valtaistuimeltaan?
Iisakki Newton ja monet suurimmat luonnontutkijat ovat vastanneet tähän kysymykseen kieltävästi, ja kuitenkin on mahdotonta kieltää Kopernikuksen järjestelmän kristinuskoa vastaan tekemien väitteiden merkitystä. Se saa monet omattunnot levottomiksi ja on kolmensadan vuoden kuluessa ollut uudenaikaisen epäuskon päälinnoitus, jota näyttää olevan vaikea, jopa mahdotonkin hävittää.
Ensiksi on huomautettava, että aseet ja taistelutanner ovat erilaiset. Kristityt tunnustavat tieteen tuomio-oikeuden kaikissa niissä asioissa, jotka kuuluvat tiedon piiriin, mutta vaativat itselleen samaa tunnustusta hengellisissä elinkysymyksissä. Tiede on rajoitettu, usko rajoittamaton. "Luonnollinen ihminen ei tajua mitään siitä, mitä Jumalan henkeen kuuluu."
Olen jo huomauttanut, että usko ja tieto eivät ole vihollisia, eivät ole sovittamattomia; ne täydentävät toisensa, ne sisältyvät toisiinsa. "Me tiedämme, ketä me uskomme." Järjellinen tieto sisältyy uskoon todistettuna, sisällisenä kokemuksena, samoinkuin usko sisältyy ilman todistuksia tieteen selviöihin.
Asettukaamme hetkeksi uskon ulkopuolelle tieteen alalle tutkiaksemme sitä kristinuskoa hävittävää tulosta, joka muka on seurauksena Kopernikuksen järjestelmästä.
Miten kieltää tämä järjestelmä kristinuskon? Siten, että se siirtää maan, ihmisen ja maailman vapahtajan luomakunnan keskeltä sen kaukaisimpaan kolkkaan.
Missä on tämä todistettu? Missä on keskipiste? Missä on kehä? Missä on kolkka? Ensimmäinen tosiasia on ääretön, rajoittamaton avaruus. Toinen on aurinkokuntain ja kaikkien taivaankappalten liikunta eteenpäin, josta loogillisella välttämättömyydellä seuraa kolmas: tuntematon maailman keskusta, jonka ympäri kaikki kiertää. Ja nämä kolme tulosta johtavat yhtä suurella loogillisella välttämättömyydellä neljänteen, nimittäin maailmankaikkeuden keskinäiseen kaikki-yhteisyyteen kaikissa sen osissa.