Onko näissä tieteen havaannoissa mitään, joka kieltää kristinuskon? Emmekö päinvastoin näe niistä Luojan kaikkivaltiutta ja viisautta, suurenmoista kehityssarjaa, yhteistä syyllisyyttä, tuomiota, armoa ja koko maailmankaikkeudelle yhteistä pelastusta, joka kaikki on kuin kultaisilla kirjaimilla kirjoitettu tähtitaivaaseen? Miten olisi siis Kopernikus kieltänyt Kristuksen?

Siten, että hän on siirtänyt pelastuspaikan pieneen, vähäpätöiseen taivaankappaleeseen, joka tahdottomasti seuraa toista, mahtavampiin taivaankappaleihin verrattuna vähäpätöistä aurinkoa. Maailman vapahtajako olisi astunut alas noin katoavan pieneen paikkaan luomakunnassa? Ihmiskunnanko syyllisyys ja pelastus vaikuttaisi koko luomakuntaan? Mahdotonta!

Voi sinuas epäusko, sinä pieni pullisteleiva sammakko, sinä lankeat samaan ansaan kuin se esi-isäimme lapsellinen usko, joka tahtoi pitää maata kaiken keskustana! Sinä et usko, sinä vaan mittaat. Ja millä sinä mittaat? Samalla mitättömällä maallisella mittapuulla, jolla turhaan olet koettanut mitata taivaanavaruuksia ja jonka tuhat kertaa olisi pitänyt vakuuttaa sinua omasta riittämättömyydestäsi. Mikä on luomakunnassa pientä ja mikä suurta? Mikä ero on sekunnin ja vuosituhannen välillä? Mikä on suurempi ja mikä pienempi: aurinko, joka on 324,000 kertaa maata suurempi vai tuo pieni bakterio, jota täytyy suurentaa 5000 kertaa, ennenkun näemme sen tuskin näkyvänä pisteenä? Mene, mittaa äärettömyys ja sano sitten, että maa ei ole mitään, niinkuin aurinko ja niinkuin kaikki tunnetut suuruudet eivät ole mitään, mutta elä puhu tämän kurjan verrannollisen mittapuusi turvissa maan pienuudesta!

Usko tuntee muitakin henkiolentoja kuin ihmisen, mutta ei tiedä muiden taivaankappalten asukkaista. Tiede tietää yhtä vähän ja saa tyytyä mahdollisuuksien laskemiseen. Suurissa tulipalloissa ei voi ajatella olevaksi mitään elimellistä elämää. Raamattu ja historia osoittavat, että Jumala käyttää suuria joukkoja pienten kehityksen pohjana ja että hän mielellään viljelee niitä tarkoitustensa välikappaleina. Todenmukaista on, että elimellinen elämä ja äly ainoastaan kiertotähdissä löytävät olemisensa ehdot.

Myönnä aluksi todeksi, että Kopernikuksen järjestelmä ei mitään vaikuta kristinuskoon! Tämä järjestelmä on löytänyt ihmeellisen avaimen maailmankaikkeuden koneistoon, mutta se on vasta alullaan eikä ole vielä läheskään sanonut viimeistä sanaansa. Sen vastaiset keksinnöt tulevat näyttämään uusia, vielä aavistamattomia yhtymäkohtia kristillisen maailmankatsomuksen kanssa. Jo nyt myönnetään, ett'ei mikään estä valonsädettä, joka leimahti Jerusalemissa Kristuksen ristinpuusta sinä ja sinä päivänä, jatkamasta vielä tänäkin päivänä matkaansa läpi avaruuden. Spektraalianalyysi tutkii muiden säteiden kanssa taivaankappaleita ja jatkaa suurien keksintöjen tekemistä maailmojen yhteydestä. Yksi olettaminen tunkee tieltään toisen. Miksi vaihtaisivat kristityt varman uskonsa näin epävarmaan tietoon?

IHMINEN MAAILMANKAIKKEUDESSA

Jos on katsottava turhamaisuudeksi, että ihminen luulee olevansa luotu Jumalan kuvaksi, annettakoon se hänelle anteeksi sentähden, että hän tuntee ainoastaan alhaisempia, itsensä alapuolella olevia elimistöjä, joihin hän voi verrata itseään. Hän hakee korkeampaa vertauskohtaa, mutta löytää yläpuolella itseään ainoastaan Jumalan. Kun ei hänellä ole mitään aavistusta Jumalan persoonallisesta muodosta, olettaa hän väärinkäsitetyn ilmoitetun sanan johdosta, että hänen oma muotonsa on jälkipainos Jumalan muodosta, vaikkakin äärettömästi pienennettynä. Mutta ilmoitettu sana ei voi tarkoittaa ulkomuotoa. Jumalan kuva ihmisessä on käsitettävä henkisesti ja ajateltava älyllisesti, vapaalla tahdolla, omallatunnolla, kehityksen mahdollisuudella ja kuolemattomuuden elon siemenellä varustetuksi hengeksi. Ihminen luulee kuitenkin oman muotonsa täydellisemmäksi ja kuvaa sen vuoksi Jumalan ja enkelit inhimillisissä muodoissa, varustaen kuitenkin enkelit siivillä, koska hän ajattelee heidät lentäviksi.

Hän ei tyydy kuvaamaan Jumalaa ainoastaan ihmisen muotoisena, hän antaa hänelle myöskin ihmisen ajatuksia, sanoja, tunteita, haluja ja himoja. Nauramme Homeron jumalille, jotka aseilla varustettuina käyvät taistelemaan kuolevaisten rivissä, mutta mitä on vanhan testamentin vihastuva, vihaava, kostava ja julma Jumala muuta kuin ihmisen kuva. Ne ovat lasten käsityksiä ja lasten lauseita sellaiset, että Mooses näki Jumalan selän. Vähitellen muuttuu Jumala rakastavammaksi ja henkisemmäksi olennoksi, kunnes Kristus, samalla kun hän selvyyden vuoksi käyttää inhimillisiä vertauksia, nimenomaan sanoo: Jumala on henki ja tahtoo, että häntä on palveltava hengessä ja totuudessa.

Emme tapaa mitään olentoa maailman-kaikkeudessa, johon voisimme verrata itseämme. Me voimme lapsellisten esi-isäimme tavoin ajatella olevamme luotujen olentojen ensimmäisiä tai voimme me niinkuin pessimistit pitää itseämme epätäydellisimpinä. Luultavinta on, että olemme väliasteessa meitä korkeampien ja toisten meitä alempien olentojen välillä. Jo Herder huomautti, että maamme on keskellä aurinkokuntaa, josta seuraisi, että olemme kehittyneempiä kuin nuoremman Venustähden asukkaat ja kehittymättömämpiä kuin Marsin, joka on vanhempi kuin maanpallo. Asukkaista juoksevassa tilassa olevalla Jupiterilla ja kaukaisemmilla kiertotähdillä, kiintotähdistä puhumattakaan, ei meillä ole mitään käsitystä. Vertaamalla maanpalloa niihin joudumme ajattelemaan, että kaikki taivaankappaleet ovat, ovat olleet tai tulevat olemaan asutut. Mutta varmaa se ei suinkaan ole. Meistä näyttää mahdottomalta, että auringossa ja pyrstötähdissä voisi olla eläviä olentoja. Tuo suuri määrä hengetöntä maailman avaruudessa harhailevaa tomua on ehkä tarkoitettu synnyttämään uusia taivaankappaleita tai ylläpitämään aurinkojen lämmön säteilyä. Kuka sanoo, ett'ei avaruuksissakin ole erämaita?

Kuuta arvellaan asumattomaksi, ilman vettä ja ilmaa, ikäänkuin meidän uteliaisuutemme kiusaksi. Tähän olettamiseen ei meillä ole muuta todistusta kuin maassa eläväin elimistöjen tarpeet. Vaan kuka sanoo meille, ett'ei elämää voi olla ilman vettä ja ilmaa? Ollen lähin naapurimme kuun jälkeen on Marstähti joutunut uusimpain tutkimustemme esineeksi. On luultu siellä huomattavan järjellisten ihmisten mietittyjä töitä, kanavia; haaveillaan liikeyhteyden aikaansaamista mittausopillisten kuvioiden tapaan tehtyjen merkkitulien avulla. Ei mikään ole mahdotonta. Spektraalianalyysi osoittaa, että aurinkokuntamme aineelliset osat ovat, muutamia vielä tuntemattomia aineita lukuunottamatta, samat kuin maanpallon ja viittaavat yhteiseen alkuperään.