Minun nuoruudessani ei ollut Darwinia, mutta oli kuitenkin jo mielipiteitä, jotka pitivät kiinni generatio aequivoca 'sta, puolustivat elämän syntymistä suoraan elottomasta aineesta. Mooseksen luomishistoria oli luonnonfilosoofien ivan esineenä. Oken esitti viehättävän olettamisen ensimmäisen ihmisen synnystä. Ihminen oli auringon valon, ilman ja kosteuden vaikutuksesta syntynyt suuren intialaisen kukan kuvussa, joka oli niin suuri ja ruokainen, että se voi kantaa lasta kahden tai kolmen vuoden vanhaksi. Runollista! Entäpä uskottavaa?
Sitten tuli uusi tiede, biologia, joka alkoi tarkemmin tutkia generatio aequivoca 'a. Ja katso, silloin huomattiin tarkimpien tutkimusten kautta, että missä ei elimellistä elämää ennen ollut olemassa, siinä oli mahdoton synnyttää elämää suoraan aineesta! Elämä syntyy ainoastaan elämästä, ilman korkeampaa herätystä on ja pysyy aine kuolleena. Jokainen uusi elämä on uusi luomistoimi. Hyvästi, protoplasma, alkulima, kehitysteoria kaikkine siihen kuuluvineen!
En ole tarvinnut Henry Drummondin vakuutusta tästä totuudesta, jossa usko ja tieto yhtyvät täydellisessä sopusoinnussa. Olen pienestä pitäen vihannut materialistista maailmankatsomusta. Ihmishengen etsiminen aivoista ja elävän elimistön etsiminen raadosta on minusta aina ollut yhtä arvotonta kuin että ihmisruumis olisi hiiltä, vetyä, happea, typpeä, fosforia ja kalkkia. Miksi tonkia liassa, kun on saanut silmät katsoakseen ylös? Ihminen on tuhkaan puettu henki! Ihmisyys ei yksin riitä. Ilman jumaluutta päättyy kaikki ihmisyys auttamattomasti eläimellisyyteen.
Ei ole minulla mitään syytä oman elämänkatsantoni vuoksi halveksia muiden katsantoa. Tunnustan materialismin voiman analyysin teossa. Mutta sitä nimetöntä sisällistä maailmaa, jonka idealismi asettaa ainaiseen ja erottamattomaan yhteyteen ulkoapäin tulevain vaikutusten kanssa, en voi koskaan kieltää. Tämä sisäinen maailma, sen veriset taistelut, sen riemuisat voitot, sen surkeat tappiot, sen syntiinlankeemus ja ylösnousemus annossa, sen vaihtelut, toiveet, surut ja ilot ovat näkymättöminä olleet elämäni koko todellisuus, jota vastoin ulkonaiset tapahtumat ovat vaan koskettaneet sen kehää.
Kaikki luonnossa katsoo elämää korkeimmaksi hyväksi ja puolustaa sitä vaistomaisesti. Ihminen yksin näkee ja hakee jotain korkeampaa. Hän yksin voi kärsimättömyydessään katsoa elämää kuormaksi. Kuolemanrangaistusta ja itsemurhaa ei saa asettaa yläpuolelle siveellistä maailmanjärjestystä.
Ja kuitenkin on elämä kaikkine mahdollisuuksineen rikkaista rikkainta. "Kun se parhaimmillaan on ollut, on se ollut vaivaa ja työtä." Niin, parasta ja hyödyllisintä ihmiselämässä on sen työ rakkaudessa ja uskossa.
18.6.1895.
SUKU JA YKSILÖ
Mitä on siemen? Tulevan kasvin syntymätön elämä, ajatus, joka odottaa sanaa, kysymys, joka odottaa vastausta. Tulevaisuus, suuruus, kauneus, taistelu, voitto, tappio, kaikki on kätkettynä tähän mitättömään siemeneen, jonka varpunen voi niellä. Kaikki on mahdollista, ei mikään ole varmaa. Tuuli tempaa siemenen ja sirottaa sen minne sattuu, ei kukaan tiedä paikkaa. Ehkä putoaa se mereen, tai vuorelle; missä on sen tulevaisuus? Ehkä hedelmälliseen maahan ja tekee tainta. Vielä ei ole sen tulevaisuus taattu: rikkaruoho sitä tukahduttaa, eläimet ja ihmiset tallaavat sitä, halla tappaa sen, sade huuhtoo sen pois, aurinko kuivaa sen. Monet ovat ennenaikaisen kuoleman mahdollisuudet. Ja kuitenkin voittaa elämä. Yksi sadasta juurtuu ja korvaa ne yhdeksänkymmentä yhdeksän, jotka hävisivät. Eikö tämä tapahtuisi ennakolta määrätyn lain mukaan?
Ja mitä on ihmiselämän historia muuta kuin siemenen historiaa? Se äidinkohtu, joka sitä kantaa, on itse alkanut ja läpikäynyt pitkän sarjan vaikutuksia. Toinen sarja sattumuksia, jotka kuitenkin ovat ennakolta määrättyjä renkaita maailman järjestyksessä, vie yhteen määrätyn miehen ja määrätyn naisen, ja heistä saa alkunsa kolmas lapsi. On mahdotonta, ett'ei tämä yhtyminen olisi ennakolta määrätty. Kutsukaa ennemmin mitä tahansa sattumaksi: lapsi ei voi olla sattumus. Lapsi on uusi, itsenäinen, henkinen olento, jolla on tehtävänsä ja vastuunalaisuutensa, jota ei koskaan voida luoda sattuman niskaan. Mutta molempain vanhempain vaikutukset, sekä ruumiilliset että henkiset, sisältyvät lapseen ja yhtyvät siinä muihin elämän ja ympäristön vaikutuksiin. Tuloksena on joka kerta kolmellainen yhteys perinnöllisiä taipumuksia, elämän kasvatusta ja omaa kehitystä. Kiellätkö sinä perisynnin? Miks'ei yhtä hyvin kieltää perityitä jäseniä, perityitä taipumuksia? Suku on ruumiin ja sielun pääpiirteihin nähden keskenään kaikkiyhteistä, niinkuin meri on sitä veteensä nähden. Aallot ne ne vaan pinnalla vaihtelevat. Ja lopputarkoitus on yhtäkaikki yhteistä: henkevöitynyt uusi ihminen. Mikä suuremmoinen ajatus vapauttaa meri vesihöyryiksi! Mikä maailman uudistus vapauttaa ihminen tomun orjuudesta "Jumalan lasten ihanaan vapauteen"!