Rakkaus on kuin elämän perusajatus ja seuraa sitä kehdosta hautaan ja haudan toiselle puolelle. Rakkaus rakentaa, yhdistää, sovittaa ja sitoo yhteen kaikki, mihin koskee. Ota pois rakkaus, ja maailma on oleva, mitä luullaan kuun olevan, hedelmätön erämaa. Vetovoima on rakkauden tiedoton valta elottoman aineen yli, mutta se on pakkovalta, joka sitoo eikä koskaan päästä. Rakkaus totuudessaan on itse vapaa ja kaikkea vapauttava. Elä usko tottumusta, elä velvollisuutta, käskyä, ihailua, intohimoa, elä usko selittämätöntä hypnoottista vaikutusta, joiden usein nähdään sitovan kaksi olentoa toisiinsa; usko ainoastaan sitä rakkautta, joka antaa vapaasti ja ottaa vapaasti! Onnettomat ne kansat ja yksityiset, jotka vihaavat! Vaikkakin viha olisi seurauksena verisistä vääryyksistä! Viha on raskas paino, joka auttamattomasti vetää uhrinsa pohjattomaan kuiluun. Kartago vihasi Roomaa ja hävisi. Puolalaiset vihasivat venäläisiä, ranskalaiset vihaavat saksalaisia, irlantilaiset vihaavat englantilaisia eivätkä ymmärrä, ett'ei vihalla ole tulevaisuutta; vihalla ei ole muuta toivoa kuin kosto ja kosto kilpistyy takaisin kostajaan. Mitä olisi maailma ilman anteeksi antoa? Mitä olisi taistelu ilman sovitusta? Taivu, itsevanhurskas, itserakas ja jäykkä sen Jumalan edessä, joka on rakkaus, ennenkun hän antaa sinun hävitä vihan pohjattomaan kuiluun!

15.4.1895.

KOTI

Perhe, yhteiskunta, valtio vastaavat nuorella ijällä kotia, koulua, isänmaata. En määrittele niitä, valaisen niitä omalta kannaltani. Olen lähtenyt rakastetusta kodista, joka oli juureni aina viidenteen kymmenenteen vuoteeni saakka. Erosin aina kaipauksella tästä kodistani, palasin sinne aina ikävöiden. Isäni jälkeen, joka minun ollessani kolmannellatoista kutsuttiin pois työstään isänmaan palveluksessa, oli minulla äiti, jota rakastin enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Rukoilin sen vanhan pihlajan juurella, jonka alle kaksi pientä veljeäni oli haudattu, mutta minä olin saanut pitää sisaren, jonka maailmankatsanto erosi paljon omastani, mutta joka kuitenkin oli minulle niin rakas, ett'ei mielipiteiden eroavaisuus koskaan häirinnyt sopuamme. Löysin puolison, joka oli uskottuni sekä suruissa että iloissa, ja Jumala antoi meille hyviä, lahjakkaita lapsia, jotka ovat jakaneet kanssamme surut, ilot ja toiveet, lapsia kolmanteen ja neljänteen polveen. Meillä oli jokapäiväinen leipämme alinomaisessa luottamuksessa Herraamme, paimeneemme. Meille suotiin paljon ystävyyttä ja paljon rakkautta, terveyttä, työvoimia ja mieluinen vaikutusala. Kun tähän lisään iankaikkisen elämän siemenen, jonka äitini varhain kylvi, ja Jumalan varjeluksen kurituksessa ja lohdutuksessa, on käsitykseni kodista täten juurineen paljastettu.

Enhän voi asettaa onnellista kotiani malliksi kaikille kodeille, mutta vertaillessani tulen minä siihen tulokseen, että kodin vaikutukseen perustuu hyvä tai paha meissä koko elämäksemme. Sen vaikutukset jäävät kulumattomiksi läpi elämän vaihtelevien kokemusten. Äitini kuoli seitsemänkymmenen seitsemän vuoden vanhana, ja viimeisenä hetkenään, kun kaikki välillä oleva oli unhotettu, kulkivat hänen ajatuksensa taas takaisin hänen lapsuutensa kotiin, kun hän oli kymmenen vuoden vanha.

Isässä, äidissä ja sisaressa opimme me ensin rakastamaan ihmisiä. Hevonen, koira, lammas ja linnut saattavat meitä tutustumaan elämään ja luomakuntaan. Kotipihamme koivu, lapsuutemme järvi, poriseva purosemme opettavat meitä ensiksi rakastamaan isänmaatamme. Kun lapsena palasin koulusta, syleilin minä riemuissani haapojani puutarhassamme, ne levittivät lehtensä minun ylitseni ja tervehtivät minua lehviensä suhinalla. Näistä puista kasvoi maani ja kansani; tuulen suhinasta puhui minulle luonnon kieli.

Kaupunkien lapset, jotka asuvat vuokratuissa asunnoissa, kasvavat ilman tätä kasvattavaa rakkautta vakituiseen kotiin. Perhe on meille isänmaa, mutta jos perheen jäsenet ovat kadonneet virkahuoneeseen tai seurapiireihin, jää lapsille ainoastaan muisto palvelusväestä, tovereista ja kirjoista. Nämä lapset ovat vaarassa kasvaa itsekkäiksi ja ahdasmielisiksi. Ystävä voi johtaa heitä, isänmaallinen juhla voi ylentää heidän ajatuksiaan, mutta lapsuuden vaikutukset ajavat toisiaan takaa alinomaisessa vaihtelussa ja hyviä esimerkkejä täytyy, niinkuin satuja, aina uudelleen esittää.

Kodit ilman jumalanpelkoa kasvattavat lapsia ilman pohjaa. Kodit, joissa uskonto on ulkonaista tapaa, kasvattavat sunnuntai-kristityitä. Kodit, joissa lapsia pakotetaan kuulemaan saarnoja, joita eivät ymmärrä, kasvattavat ulkokullatuita. Kiroukset, riidat, panettelut, juorut, epäjärjestys ja valhe, istuttavat lapsiin samoja vikoja. "Pienilläkin padoilla on korvat." Sana, josta sitä kaikkein vähimmin aavistamme, on tarttunut ja itää. Mitä kodin kuriin tulee, on kokemukseni se, että kaikki liiottelu on vahingollista. Ankaria, kiivaita vanhempia ja järjetöntä kuritusta koettaa lapsi välttää hätävalheilla ja silmänpalveluksella. Höllyys synnyttää tottelemattomuutta, suositteleminen ylvästelyä ja kateutta. Ruikuttelevat nuhteet synnyttävät välinpitämättömyyttä. Hyvin pedagoogiset isät asettavat kasvatuksen ohjeeksi vapauden ilman muuta rajoitusta kuin ilmeiset lainrikokset ja avonaisen uhkan. Olen nähnyt enemmän huonoja kuin hyviä seurauksia tästä järjestelmästä. Se on ikkunain auki pitämistä kaikille tuulille. Vaikutuksia tulvii kaikilta tahoilta ja tarpeen on, että ne kotona tarkastetaan. Kokemukseni on se, että kuritus on oikeutettu valheesta ja tahallisesta tottelemattomuudesta kolmesta seitsemään vuoteen kaikille, ja pojille kahdestatoista kolmeentoista vuoteen. Lievemmät rangaistukset, niinkuin aresti (ei kuitenkaan pimeässä huoneessa), nurkkaan paneminen ja pakotus pyytämään anteeksi sovitetaan rikoksen laadun mukaan. Rakkaus ei ole rakkautta, jos sitä ei yhdistetä kuritukseen. Lapsen tulee nähdä vanhempien surevan heidän tottelemattomuuttaan. "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee".

Vaikk'ei kodin vaikutus olekaan yhtä tärkeä aikaihmiselle, on se kuitenkin aina voimakas. Anna hänen nauttia järjestyksestä, puhtaudesta, hauskuudesta ja tyynestä ja lempeästä yhdyselämästä, niin ei hänen ole tarvis hakea huviaan ulkoapäin kaikista sen karkeammissa ja hienoimmissa muodoissa. Anna hänelle kaiken tuon vastakohta ja hän on pakeneva tuota kotia, jossa hän viihtyy huonosti ja joka on hänelle vaan pakollinen yösija.

Kiittäköön se, joka on saanut hyvän kodin, joka päivä Jumalaansa tästä siunatusta lahjasta, ja verratkoon kohtaloaan ei ainoastaan tämän maailman onnettomiin, kodittomiin paimentolaisiin, vaan myöskin niihin vanhoihin naimattomiin miehiin, jotka viettävät raihnaisen vanhuutensa palkattujen palvelijain hoidossa ja lopettavat itsekkään elämänsä haudassa, jonka partaalla ei kukaan rakkauden kyyneliä vuodata!