Suomi lienee ainoa maa, joka on rikkonut tämän arvoasteikon, sillä sen ensimmäinen muistopatsas pystytettiin tiedemiehelle, toinen ja kolmas runoilijalle. Heitä seurasi siviilisäätyyn kuuluva hallintomies, piispa ja lopuksi keisari, josta muualla on ollut tapana alottaa.
Suotakoon kansalle kernaasti se inhimillisen heikkouden tyydytys, että saa kuuluistuttaa itseään suurissa miehissään. Rakkaudelle on jotakin annettava anteeksi ja saakoon esimerkki edes jossakin muodossa jäädä pysymään. Kuolema, joka tasoittaa suuret ja pienet, kohottaa poismenneet jalustalle. Puutteet katoavat, elämän merkitys jää jälelle sekoittumatonna. On puhdistavaa ja virkistävää nähdä jotain, johon kateus ei pääse käsiksi.
Jos jatketaan niinkuin on alotettu, nähdään ensi vuosisadalla enemmän kuolleita marmorissa ja pronssissa kuin eläviä kansojen ensimmäisissä riveissä. Kiveen hakattu kansa vaikuttaa kovin aavemaisesti. Haetaan haudoista sitä elävää suuruutta, jota ei enää tavata elävien joukossa.
Jos marmori tai pronssi voisi hymyillä, kuinka usein väreilisikään säälivä iva noiden jalustalle asetettujen ihmiskunnan sankarien kankeilla huulilla! Vanitas vanitatum.
MAINE
Byron heräsi eräänä aamuna ja huomasi olevansa kuuluisa. Tunsiko hän olevansa onnellisempi silloin kuin ennen taistellessaan tuntematonna runouden kruunun puolesta? Ehkä, ehkä ei. Hän löysi kunnian, mutta rauhaansa ei hän löytänyt. Hänen koko elämänsä oli rauhaton aalto. Oikeutetuimmassakin taistelussa tarvitsee sielu hengähtää päämääränsä varjossa.
Kunnianhimo ei tunne mitään lepoa. Pieni personallisuus asettuu aina suuren tarkoitusperän eteen ja himmentää sen varjollaan. Ajallinen tarkoitus sekaantuu aina suureen tulevaisuuden ajatukseen. Kaarle IX olisi tarkkanäköisyyteensä katsoen ollut Ruotsin suurin kuningas, ell'ei hänen olisi tarvinnut taistella säilyttääkseen valtaistuinta suvussaan.
Kristinusko antaa suuren arvon rakkaudelle, pienen maineelle. Suurimmat ja jaloimmat ihmiset ovat tunteneet suurempaa onnea lapsen tai tuntemattoman talonpojan vilpittömästä ihailusta kuin istuessaan riemuvaunuissaan riemuitsevien joukkojen heille hurraata huutaessa. Ylistyspuheet ja julkiset kunnianosoitukset tuntuvat heistä nöyryytykseltä, koska tuomari heidän sisässään punnitsee heitä kultavaa'alla ja huomaa heidät liian köykäisiksi. Herjattaessa ja paneteltaessa vaipuu vaaka joskus liika syvälle. Mielittely on aina loukkaus, koska se alentaa mielitellyn arvostelun mielistelijän arvostelun alle.
Jos tutkimme ylistellyn miehen tai naisen arvoa, tapaamme joskus hiukan kunnioitusta ja rakkautta, mutta aina paljon vaahtoa. Useimmat ihailijat matkivat, mitä muut ovat sanoneet ennen heitä; muutamat tuomitsevat mieltymystensä mukaan, toisia ihastuttavat erityiset valon välähdykset. Arvostelijat taas mittaavat ennen tekemänsä kaavan mukaan. Ylen harvat ymmärtävät personallisuuden kokonaisuudessaan; yksi ainoa suora ja tarkkanäköinen ystävä on enemmän arvoinen kuin tuhansien ylistykset.
Elämän tarkoitus on kaikki, sen maine ei ole mitään. Tarjoa Ferdinand Lessepsille Aasia ja Afrika alusmaiksi, jos hän täyttää Suezin kanavan soralla, ja hän on vastaava: olkaa hyvä ja odottakaa, kunnes olen kaivanut Panaman kannaksen! Mutta tarjoudu vaihtamaan nuorukaisen 20 vuotta hänen 82 vuottaan vastaan, jos hän tahtoo luopua maailman-historiallisesta maineestaan ja hän on vastaava: kernaasti, saanhan sitten aikaa yhdistää kaksi uutta maanosaa toisiinsa.