Jos me voisimme rakentaa historian näkötornin korkeammaksi kuin Eiffeltornin, niin korkeaksi, että jokainen yksityinen ja lopuksi myöskin kansat silmissämme katoaisivat ihmiskuntaan, silloinhan seisoisimme siinä valtameri allamme. Mutta silloin eivät valtameren aallot niin säännöttömästi kuin näyttävät olevan olisi joka tuulenhenkäyksen heiteltävinä; ne kulkisivat määrättyyn, ei minkään myrskyn häiritsemään suuntaan niinkuin joisto pääuomansa kautta ilmaisee maan kaltevuuden. Me silloin havaitsisimme, joskaan emme voisi sitä ymmärtää, avonaisessa kehässä esiintyvän ihmiskunnan kierteen. Tämän välimatkan päästä katsottuna tulisi, kierteen luonnon mukaan, moni näennäinen edistys näyttämään taka-askeleelta, samalla kun moni tapaus, joka läheltä katsottuna näyttää taka-askeleelta, todellisuudessa osoittautuisi olevansa askel eteenpäin. Moni katkera suru näyttäisi tältä välimatkalta katsottuna antavan aihetta iloon, moni kuolema olisi elämää ja päinvastoin. Semmoinen on kierre. Sen ruuvinmuotoinen liikunta eteenpäin näyttää meille kussakin silmänräpäyksessä ainoastaan puolet pyörivän kehän ympärystässä, jota vastoin toinen puoli, jota tarvitsemme oikean arvostelumme pohjaksi, on meiltä varjossa.
On välttämätöntä muistaa tämä saadakseen käsitystä määräperäisyydestä historiassa ja elämässä. Sillä määräperäisyyden eniten silmäänpistävät piirteet, ne, jotka herättävät meissä nurinaa, koska ne häiritsevät omaa tahtoamme ja meidän käsitystämme maallisesta onnesta, ovat ankara johdonmukaisuus, solidaarisuus, vastuunalaisuus, tuomio, edistys ja lopputarkoitus. Katsottuina tarpeellisen välimatkan päästä, semmoisina, kuin ne näkyvät maailman hallinnon kannalta katsottuina, tulisivat nuo lait, jotka nyt ovat meissä niin säälimättömän kovia, jopa julmiakin, osoittautumaan olevansa — taaskin kierteen luonnon mukaan — rakkautta, armeliaisuutta, vanhurskautta, pyhyyttä. Pienoismaailma yksilössä sisältää sen, että samat määräperäiset ilmiöt tavataan jokaisessa yksityisessä ihmiselämässä. Tullaksemme siitä vakuutetuiksi, tarvitsee meidän vaan luoda itseämme tarkastava silmäys takaisin jokaiseen pitempään taipaleeseen, joka on takanamme.
Erityisesti valaiseva käsitystämme määräperäisyydestä maailmanhistoriassa on juudankansan historia. Ainoa edeltä määrättyyn tarkoitukseensa nähden, erikoinen luonteeltaan ja ollen vielä sanomatta viimeistä sanaansa, tuopi tämä kansa vaiheissaan kaikkialla esikuvallisia piirteitä maailman suunnitelmasta. Meidän oppilaitoksissamme alkaa historiallinen opetus juudankansalla, koska me siinä näemme kristinuskon juuret paljastettuina. Voisimme lisätä: maailman historian juuret. Juutalainen on vielä tänäkin päivänä enne sen taivaalla.
Vertaamalla hänen historiaansa määräperäisyyden ilmaisijana muiden kansain historiaan piirrämme, ryhtymättä sovitteluihin, joita jokainen itse voi tehdä, ja uskaltamatta toivoa onnistuvamme muutamiin riveihin puristaa vuosituhansien arvoitukset, seuraavat.
* * * * *
PERUSVIIVAT
1. Henki on kaikki kaikissa, ensimmäinen ja viimeinen, ainoa itsessään tosi, itsessään hyvä, ja senkautta itsessään vapaa. Se luopi rakkaudessa ja luopi kaikki itsestään, itsessään, itseensä, siis oman esikuvansa mukaan. Koska luotu ei ole luoja, esiintyy se, esikuvaan verrattuna, epävapaana, keskieräisenä, hakien hänessä vapautensa ja täydellisyytensä. Kaikki elämä on kasvatusta häneksi, toivolle asetettua, vapautukseen aiottua. Vapautukseen kasvatus edellyttää vaali vapautta, ja tämä on meidän pallollamme annettu ainoastaan ihmisille. Sentähden elää maapallomme hänessä henkistä elämäänsä, hän on sen sielu ja vapaa tahto, sentähden sen herra. Sentähden vetää hän myöskin koko hänelle alistuvan alemman luonnon joko kanssansa lankeemukseen tai vapautukseen.
2. Kaikki on ennakolta järjestettyä mitä hellimmällä huolella. Maa on alusta alkaen laitettu tyydyttämään asujantensa tarpeita vuosituhansiksi eteenpäin, jokainen vyöhyke elimistöjänsä varten, jokainen maa kansaansa varten, jokainen seutu alkuasukastaan varten, eikä päinvastoin. Vuorovaikutus on olemassa, mutta "meidän päämme ovat kaikki luetut". Moninaisuus eikä yhteys on elämänehto. 1,400 miljoonasta ihmisestä ei ainoakaan ole toisensa kaltainen, ja maanosista pienin on voimakkain monikansaisuutensa kautta. Ennakkohuolenpito vaikuttaa jokaiseen momenttiin maan kehityksessä ja sen asukasten elämän joka vaiheessa.
3. Ihmissuku, joka on kasvanut samasta juuresta, luotu samaa päämäärää varten ja joka on riippuva samoista elinehdoista, on keskenään solidaarinen, suku yksilön kanssa ja yksilö suvun kanssa. [Godet rakentaa seuraavan progressionin, josta viimeisenä hypoteesina: a) epäorgaaninen materia: suku ilman yksilöä; b) kasvi- ja eläinmaailma: suku, joka hallitsee yksilöä; c) yksilö, joka hallitsee sukua; d) enkelit: yksilö ilman sukua.] Yksi kaikkien ja kaikki yhden edestä. Yksilön olemassa olo on turvattu hänen persoonallisuutensa (itsetietoisuutensa) kautta ja hänen oman kehityskulkunsa (mikrokosmos) kautta.
4. Lukemattomat yksilöt käytetään ja heitetään pois, näennäisesti arvottomina, toivottomina, jälkeä jättämättöminä, mutta hietajyväsien tavoin sisältyvinä suuren rakennusaineeseen. Monien elämä on hukkaan mennyttä kansalta ja ihmiskunnalta, mutta ei kukaan elä jättämättä jälkeä itseensä ja ympäristöönsä.