”Sata vuotta lähempänä maailman loppua ollaan”, vastasi vakooja.
”Vai niin!” sanoi jäätehinen. ”Onko täällä sinä aikana ilmestynyt ketään minua viisaampaa ja vahvempaa?”
”Mistäpä se semmoinen tulisi! Suuri Jäätehinen, sinä olet vahvin ja viisain mies koko maailmassa!”
”Mutta minä alan jo tulla vanhaksi.”
”Se ei tee mitään semmoiselle, joka voi nukkua niinkuin sinä. Nukkuessa tullaan vahvoiksi ja viisaiksi, eikä kukaan nuku niin paljon kuin sinä.”
”Lienee totta. Mutta kuinka jakselee Ukko nykyjään?”
”Ukko on vieraisilla pikkujumalain luona. Nykyjään hän hyvin harvoin jyryyttelee vaunuineen pilvilöissä.”
”Siis tänään ei ole mitään ukkoisilmaa?”
”Kuinka, ukkoisilmako keski-talvella?”
”Sitte lähdemmekin vaikka hiukan jaloittelemaan Jättiläistenmaahan. Kiipee selkääni. Ihmiset tulevat yhä tyhmemmiksi. Tahdon nähdä, miten tyhmiksi ne taasen sadan vuoden kuluessa ovat muuttuneetkaan.”