Tähkö. Eikä tässä mitään vahinkoa tapahtunut. Päästihän isä ne tyhmät lapset menemään rauhassa tiehensä.
Kalle. Niin, joutavia. Tulivat vain vähän pahaan maineesen, mutta me pääsimme pulasta.
Kasi. Te, Matti ja Riikka, älkää luulkokaan, että teillä muka on niin ylevät omattunnot! Ken on vaiti ja siten yhtyy kujeesen, kun toiset selvittäytyvät pienellä hätävalheella, hän ei ole yhtään parempi toisia.
Hunttu. Niin se juuri on. Hyi häpeätä, hyi meitä kaikkia! (Lähtee menemään pois.)
Kasi. Kas Honkasalmen Hunttua! Mihinkä hän nyt lähtee tallustelemaan kelvottomilla jaloillaan?
Hunttu. Niin, niin, Hunttu raukka on vähän tyhmä, mutta hän näyttää, että hän on rehellinen mies.
(Ensimmäisen tapauksen loppu.)
Toinen tapaus.
Bumburrifexin tupa metsässä. Seinällä riippuu pyssyjä ja sapeleja. Pöydällä palaa kynttilä. Uuninluuta seisoo uunin nurkassa. Bumburra istuu yksinään, villoja kartaten.
Bumburra.