Nuku, lapsein, nuku vain
Kartan piikkein päällä!
Villatuppu lapsenain
Minulla on täällä.
Maailma on, tiedän sen,
Niinkuin kartta piikkinen,
Nuku, lapsein, nuku vain
Kartan piikkein päällä.
Laps, kun suureks vartut vain,
Otan kutrin vienon,
Siitä kehrään rukillain
Säikeen ani hienon.
Aika kuluu, rukki käy,
Kasva, suureks ennättäy,
Laps, kun suureks vartut vain,
Kehrään säikeen hienon.
Mutta tässä minä vain istun karttaamassa enkä ollenkaan muista, että mieheni, suuri Bumburrifex, kohta tulee kotiin. Niin, suuri hän on, se on varma, mutta hän saisi ennemmin olla pieni, pienempi hiirtäkin, jos hän vain heittäisi pahat tapansa. Onpa välistä ikään kuin hiukan ruma olla rouvana ryövärillä, ihmissyöjällä ja velholla. Mutta mikäpä tässä auttaa? Jokin toimi täytyy jokaisella tässä maailmassa olla. Minun ukkoseni on tavallaan kyllä rehellinen mies. Kun hän ryöstää jotakin, niin hän aina ottaa toisilta rosvoilta. Hän loitsii vain huviksensa; jotainhan hänelläkin pitää olla huvitusta joutohetkinään. Ihmisiä hän ei syö koskaan muulloin kuin hyvin nälissään, milloin minulla ei ole kylliksi ruokaa kaapissa. Kuten nyt esimerkiksi. Tosiaankaan nyt ei olisi hyvä pikku lasten hiipiä tänne, kun minulla on vain yksi ainoa kukko padassa. Varsinkaan sotamiesten lasten. No, siitä minun nyt ei tarvitse olla huolissani. Metsässä on koiran ilma; sataa, kuin olisi taivas auki. Eiköhän Musti parkakin mielellään nyt ryömi kojuunsa siellä ulkona.
(Musti haukkuu ulkona hau vau vau!)
Bumburra. Vai niin, joko mieheni nyt tulee kotiin. Ja minulla kun on vain kukko iltaseksi! Onhan minulla porsaskin, mutta se on jouluporsas, se. (Hän avaa oven, Nopsajalka ja Varma astuvat sisään.) Mitä ihmettä? Kaksi lasta!
Nopsajalka. Hyvä emäntä, olkaa niin hyvä, antakaa yösijaa kahdelle köyhälle lapselle! Me olemme läpimärkinä sateesta.
Bumburra. Menkää heti tiehenne! Onko meillä tilaa kaikille mieron kiertäjille, jotka metsää samoelevat?
Varma. Meillä ei ole isää eikä äitiä. Me eksyimme pimeässä, ja metsä on täynnä susia.
Nopsajalka. Me näimme etäältä tulta ja ilostuimme, kun löysimme metsästä tuvan.
Bumburra. Ilostuitteko? Kyllä varmaan vähemmän iloitsisitte, jos tietäisitte, mihin nyt olette tulleet. Parempi teidän olisi nukkua suden pesässä. Mutta pitänee minun katsoa, mitä voin tehdä teille. Jos teidät joku syö suuhunsa, niin älkää syyttäkö minua!