Matami. Mitä? Vai niin? No, olkoon menneeksi, saatte kaksi markkaa vaivasta… herra alapoliisi!
Poliisi (itsekseen). Minä saattaisin asettua rauhaan ja ruveta postiljooniksi, ja sitte voisin ostaa itselleni talon Robertinkadun varrelta. Mummolla on rahaa ja nuo neljä sataa markkaa saattaisin minä levittää liikkeesen. Ajatellaanpas, enköhän minä nai tuota vanhaa kaappia!
Neljäs laulu.
Matami.
Nytpä käyn minä vehnästä leipomaan.
Aluu, alumpa, alumpalei,
Lottaseni käypi käsin taikinaan,
Aluu, alumpa, aluu!
Lotta.
Nytpä tätiä saan minä syleillä,
Aluu, alumpa, alumpalei!
Strömsten hän on, muistanpa nimensä,
Aluu, alumpa, aluu!
Matami.
Ström, Ström, Ström, sanon vieläkin,
Aluu, alumpa, alumpalei!
Lotta.