Rakas täti, minä tässä uneksin,
Aluu, alumpa, aluu!
Poliisi.
Eikös matam' rouvaksi rupeisi?
Aluu, alumpa, alumpalei!
Ottakaa nyt mieheksenne poliisi!
Aluu, alumpa, alun!
Matami.
Suur' kiitos, onkos asiat niin,
Aluu, alumpa, alumpalei?
Rakastunpa oitis poliisiin,
Aluu, alumpa, aluu!
Kaikki.
Tämä loppu on tässä pulmassa,
Aluu, alumpa, alumpalei!
Joka tapahtui Cargerin kulmassa:
Aluu, alumpa, aluu!
Jospa se teist' ois niin maulleen.
Aluu, alumpa, alumpalei!
Kuin Porvoon tipat rusinoineen!
Aluu, alumpa, aluu!
TURUN LINNAN TONTTU-UKKO.
Niilo Harakka, seppä, joka takoeli rautaa linnanvangeille, osasi kertoa seuraavan tarinan, kun hänelle vain annettiin pullo olutta kaulan kostukkeeksi. Hän väitti kiven kovaan itse nähneensä tontun ja Onttotornin; niin, mitäpä kaikkea sepät ja myllärit näkevätkään! Niilo Harakka oli lukenut paljoa vanhan maailman historioita, ja sentähden hän osasi kertoella, mitä ennen oli puhuttu.