Kalle. Sinä olet vasikka.
Kaisa. Vasikoita olemme kaikki olleet, Kallen kokoisina ollessamme. Mutta opettakaa, hyvä maisteri, minulle se asia paremmin!
Kalle. Olen sinua jo opettanut, mutta sinua ei saa mitään ymmärtämään. Sinä olet pahin pölkkypää, kuin koskaan on käsiini joutunut.
Kaisa. Sanonpa sinulle yhden asian, jonka saat panna muistoosi. Kun mielitään opettaa oppimattomia, niin pitää olla malttia opettamaan heitä heidän ymmärryksensä mukaan. Ei oppia voi kauhalla kaataa toisen päähän.
Kalle. Niinkö tuumaat. Ehkä olet oikeassa. Mutta koska olet ollut tutkinnossa, niin tulee sinun saada todistus. Varsin kiitettävää et juuri voi pyytääkään.
Kaisa. No, saas nähdä, kuinka sitten todistat ja kiität!
Kalle (kirjoittaa). Tutkinto-todistus. Karjakko, hyvin uskottu Katrina Karjanen on minun edessäni suorittanut asianomaisen tutkinnon Europan maantiedossa ja osoittanut: välttävän käytöksen, tyydyttävän ahkeruuden, sangen tyydyttävän edistyksen, kelvottoman tietoperustuksen ja ymmärtämättömän ymmärryskyvyn; joka hänelle todistukseksi annetaan.
Helsingissä, lokakuun 15 päivänä 1854.
Kalle Kirjanen, filos. maist.
Kolmas keskustelu.