Kalle. Se on pluvia, genitivus pluviae, feminini generis ja taipuu ensimmäisen deklinationin mukaan. Mutta jos on oikein rankkasadetta, niin sanotaan imber, genitivus imbris, masculini generis, ja se taipuu kolmannen deklinationin mukaan. Ja Jupiteria nimitettiin Pluvius, siitä, että hän satoi.
Kaisa. Mutta jos Pitteri sataa, niin Kalle kastuu, se on selvä se, jos ei Kallella ole sateenvarjoa taikka kunnollista päällystakkia. Mitä sinä silloin hyödyt pluurosta ja plaarosta ja koko latinasta?
Kalle. Minä pystyn lukemaan Corneliusta ja Ciceronia ja Virgiliusta, ja sitte minusta tulee ylioppilas, ja kun kerran olen ylioppilas, niin saattaa minusta tulla mitä hyvänsä. Mutta minä sanon sen sinulle, Kaisa, se ei ole plura, vaan pluvia. Tuosta saisit suuren pukin vihkoosi. Mielisinpä opettaa sinua sijoittelemaan eli deklineeraamaan.
Kaisa. Älkää huoliko, hyvä herra maisteri, minä mieluummin karttaan villoja. — Voikos sinusta tulla pappia?
Kalle. Se on tietty!
Kaisa. No, jos sinusta voi tulla pappi, niin kyllä minä kuuntelen klineeraamistasi, vaikka yöt ja päivät. Olet kai varmaankin oppinut koko joukon juttuja. Mitä lajia sinä olet oppinut?
Kalle. Olen ominut tieteet.
Kaisa. Oivallista! Mitä mokomaa ne tieteet ovat? Onko sekin latinaa?
Kalle. Kuinka tyhmästi sinä saatat kysyä, Kaisa! Tieteet, se on kaikki mitä tietää.
Kaisa. Silloin olen minäkin oppinut tieteet, koska se on kaikki mitä minä tiedän.