KÄTCHEN.
Ah, niitä sotilaita, veijareita vallan! Vilppi asuu, vilppi asuu kypäröiden alla, suudelman he suvaitsevat ottaa armossaan, sitten, sitten meille he nauravat vaan.
BERTEL.
Tyttöjä, kas veitikoita, miekan, miehen naurajoita, meidät suukko suloinen viepi vaikka hirtehen.
KÄTCHEN.
Kas, tekö?
BERTEL.
Kuningas mun sotamieheks sääsi.
KÄTCHEN.
Oi taivas, minkä vuoks?