REGINA (tuskallisesti hymyillen).
Se on surma.
KÄTCHEN.
Kauhistun…
REGINA.
Katso vaan, sen laps'kin tajuaa.
Sa tapa haave — se ei nouse milloinkaan.
Se vitsa, joka lyö — se vitsa poikki murra
ja orjantappuroin ei Eedenissä surra.
KÄTCHEN.
Tulkaa, te houritte. Silmänne hehkuvat.
REGINA.
Nyt ripin kamalan sa multa kuulla saat; mut rippiä ei muut saa tietää kuin me kaksi. Sa luulet, luotu en ma Saksan kostajaksi? Erehdyt. Kuullut liet kai Judithista? Uus ma Juudith olen. Mut se onpi salaisuus. Rubiinimiekka mull' on, joka iskee tulta, timanttikilpi myös kuin kevätpäivän kulta. Mua älä lähesty! Ma kannan salamaa, ma myrskyn enkel' oon — sinulle synnyinmaa! Tulev' on tuomio kuin Sodoman, Gomorrhan. Herjaaja häijy, sun ma poljen, maahan sorran! Kautt' taivaan! Murran sun, sua loppuun maailman ma vihaan, vainoan, sun maasta juuritan.