Regina mykkänä. Dorthe.
DORTHE.
Laps, pysy uskossas lujana, vakaana, suo ettei isäs hurmaa humulla maailman, mi monet sielut surmaa. Sua sanoin rakkahin hän taas kai houkuttaa. Mut rakastettavaa mit' onkaan päällä maan? Ei, hurskaan ensi käsky käskee vihaa, vihaa maailmaa vastahan ja vastaan omaa lihaa. Läpi loistaa vaivojen päämääräs ylevin: marttyyrikruunu tuo ja rauha luostarin. (Salaperäisesti.) Äl' horju lapseni maan pahan houkutuksin sit' yhtä pettämään, johon paastoin, rukouksin jo kolme pyhittänyt päivää olet sa. En tiedä, mitä on se — sen vaan tiedän ma, ken kulkee tietä, min pater Hieronymus raivaa, hän siitä palkinnon saleissa saapi taivaan.
Viides kohtaus.
Regina mykkänä. Dorthe. Asemies. Heti sen jälkeen.
Ruhtinas Emmeritz; puku: vanha saksalainen.
ASEMIES (lyöden ovet selälleen).
Hänen ylhäisyytensä ruhtinas Emmeritz! (Menee.)
Ruhtinas astuu sisään. Regina nousee ylös häntä vastaan, jäykkänä, kylmänä, liikkumattomana samassa asennossaan, sillä aikaa kuin ruhtinas puhuu.
RUHTINAS (katsellen häntä läpitunkevasti).
Te neiti, näättekö, kuink' isän askeleet ennemmin tytärtänsä etsii väsyneet kuin häntä tyttären. Jo kolme päivää olen ma sua vuottanut ja kolmantena tulen. En kolmeen päivähän ole nähnyt tytärtäni. Isäsi hellän helmaa miksi väistät näin? Sairasko? Poskes valju on, sun silmäs tulta palavat synkeää, mi ryösti rauhan sulta? Jos sairas olet, laps, sen aika parantaa, mut suru outo jos sun rauhattomaks saa, se usko isälles! Mun kieltävänkö luulet? En sulta. Puhu oi! Mun odottavan kuulet. Tule, ollos lapseni kuin olit ennen ain.