(Ruhtinas levittää käsivartensa. Regina liikkumattomana ja kylmänä.
Lyhyt vaitiolo. Ruhtinaan käsivarret vaipuvat hitaasti takaisin.)
En sanaa, silmäystä saa ma lapseltain!
Käy vanhus hautahas! Miks vielä viivyt täällä?
Kesä maasta mennyt on ja syys on merten päällä.
DORTHE.
Aikamme paha on ja heikko sielumme. Liha täytyy kuolettaa, ettemme kuolis me. Pyhille ylistys! On kunniaksi heidän lupauksen pyhän tehnyt tyttärenne teidän vait olla, rukoilla, ei ruokaa nautita, siks kunnes…
RUHTINAS (kärsimättömästi).
Kunnes?
DORTHE.
… Tahtoo neitsyt Maaria.
RUHTINAS.
Kuin? Hullun kieltäkö sun huules julistaapi.