RUHTINAS (tullen kiivaasti sisään).
Miss' on mun lapsein? Vastaa!
KÄTCHEN.
Jos vaan sen tietäisin!
RUHTINAS.
Niin sano ainoastaan mit ovat äänet nää, jotk' kaukaa tuuli toi. Tuoss' sekamelskassa yks nimi selvään soi. Niin — raakain soturein ma kuulin kiroilevan nimeä tyttärein! (Äänten nurinaa näyttämön takana.) Tuoll' yhä hurjemmin me myrskyn kuulemme, se vyöryy tänne päin. Miss' onpi lapseni?
KÄTCHEN.
Tääll' äsken neiden näin.
(Ääniä näyttämön takana.)
Kuolema neiti Emmeritzille, kuninkaan murhaajalle!