Nyt kiusaa maailma.
RUHTINAS.
Hän kunnon mies on ynnä suvultaan korkea. Sun sanas muistan, oi: "On prinssi liian pien'! Ma lempiä vain voin maailman voittajaa, mi voitti katseellansa enempi sydämiä kuin maita miekallansa. Te tuokaa kuningas!" — Niin silloin sanelit. No niin, mun lapseni, saat, mitä toivotit. Nimeltään vaikka ei, kuningas kunnialtaan on Lichtenstein ja suureen kohota voi valtaan; sukua keisarin hän on.
DORTHE (kuiskaten mennessään).
Ma palajan.
RUHTINAS.
Vait? Mykkä vaan? Siis tahtoni ma julistan: Huomenna tätis luo sa lähdet Wienin hoviin kera ratsasvartion ja palaja et toviin. Levoton aika on, sai Tilly tappion ja Breitenfeldistä tie lyhyt tänne on.
Kuudes kohtaus.
Edelliset. Hieronymus on viimeisen vuoropuheen aikana tullut sisään ja katsellut ruhtinasta käsivarret ristissä. Puku: dominikaanimunkin. Vyötäröillä köysi ja miekka.