Myöhäistä, ruhtinas, nyt Wieniss' ilotella, ylös sillat vetäkää, on aika varustella! Lumivyöry syöksevi, se pian on päällämme, on aika taistelon, ei ketään säästä se. Kerettijoukot nuo jo tulvii tuhatpäisnä yli kaiken Frankin maan, kuningas ensimmäisnä. (Sivusilmäyksellä Reginaan.) Huomenna odottaa jo voitte vieraita.
RUHTINAS (itsekseen).
Yks päivä vielä mun hänt' täytyy suvaita.
(Ääneen, olkapäitään kohauttaen.)
Teill' oikein, pater, on, verikoirat hiipii teitä.
Toki luulen, eineheks ei ota Ruotsi meitä;
Vieraille kattakaamme pöytä kaunihiks.
Te, neiti Emmeritz, siis tänne jäätte siks.
(Torventorauksia näyttämön ulkopuolella.)
Vakoojajoukkoni, min juuri alkoi retki,
miks nyt jo palajaa? Jo lyökö taiston hetki?
Seitsemäs kohtaus.
Regina mykkänä, ottaa entisen asentonsa pöydän ääressä lukevana.
Hieronymus vasemmalla. Kohta sen jälkeen Dorthe, hiipien.
HIERONYMUS (katsoen ruhtinaan jälkeen).
On hauras miekkasi ja muuris matala,
mut verkko leijonan on muurin takana.
Kun täällä saalis on, ei silloin vaaraa enään.
(Dorthelle.)
Kas niin, mit' uutta siis? Kuink' käynyt työs on tänään?
DORTHE.
Käskynne mukaan ensin riemut Eedenin kuvasin yksitellen sanoin kultaisin. Se miss' ei auttanut, ma toisen keinon keksin ja kiirastulen hälle pu'in ma punaiseksi. Pyhille ylistys! Mun työni heelmän suo. Nälästä voipunehen lapsen hurskaan tuon jo käsihimme me kuin vitsan norjan saamme.