Miel'kuvituksen haamut apuun kutsukaamme, sen voim' on hirmuinen.
DORTHE.
Niin mietin minäkin, siks vaitiolohon ma hänet vaivutin. Oh, kyllä tajuan. Kun sana haudatahan aatteiden yöhön niin kuin päärly simpukkahan, käy aaveet aivojen kuin koirat raivoisat ja kättä purevat, jot' ennen nuolivat.
HIERONYMUS.
Ei huonosti… Tuo toinen entä? Joutuisasti!
DORTHE.
Ah, hurskas isä, ei sen lait' oo huonommasti. Unessa nähnyt hän on äidin Jumalan hymyillen, lempeenä luo vuoteens' astuvan ja sanovan: "Oi laps, vait ole, varro, kestä, rukoile, paastoa, siks kunnes kehyksestä kuvani astuvi ja päänsä kumartaa!" Pois pyhä katosi, ja valo täytti maan. Ja sitä merkkiä nyt neiti vuottaa, vuottaa vait ollen, rukoillen, ja kuvan kutsuun luottaa.
HIERONYMUS.
Hyvä. Keinon keksimme kai siihen aikanaan.
(Reginalle).
Laps hurskas, varmahan rukoukses kuullahan.
Nimesi kunniaan sa pyhimysten kannat.
Sa ootko päättänyt?
(Regina tekee kieltävän merkin.)
Sa taivaan päättää annat?
(Myöntävä merkki. Regina osoittaa kuvaan.)
Sa vihaat, eikö niin, väär'uskon ruttoa?
(Myöntävä merkki.)
Erästä enimmän toki heistä vihaat sa?
(Vilkkaasti myöntävä liike.)
Siis tiedä, mies se, jota vihalla vihaat tuolla,
hän lähestyy. (Vilkasta liikutusta.)
Jo pian.
(Sama merkki.)
Sen miehen täytyy kuolla.
Vai kuinka?
(Epäröivä merkki. Regina osoittaa kuvaan.)
Vapahaks sa tahdot uskos, maas?
(Sama epäröiminen.)
Pyhä äiti vallitsee sydäntäs, toimintaas?
(Myöntävä liike.)
Pax tecum, filia. Dominus ipse reget,
Kahdeksas kohtaus.