ATTILIO (Helmboldille).
Mene, kunnon ystävä. Sun sanas hurskahat
syvästi sydäntäin ne äsken koskivat.
On usko varmahan myös paras turvanamme.
Ma tahdon miettiä; me rauhaa rakastamme.
(Helmbold kumartaa ja menee. Attilio matalalla
äänellä Anselmille.)
Yks sana! katso, että Helmbold matkustaa.
Schweinfurthiin… asiat… mut kiiruhusti vaan.
Myös liika hurskaus voi olla esteheksi.
Sa häntä vartioi… kuin tahdot… keino keksi! (Ääneen.)
Pax tecum!
(Anselm menee, syvästi kumartaen.)
Toinen kohtaus.
Attilio Sforza. Hieronymus.
ATTILIO.
Moisten kanssa aika kuluvi.
Vene ilman ruoria ja purje ilman tuulta!
No niin. He poissa on. Nyt veli, anna kuulta!
HIERONYMUS.
Lyhyesti siis. Te täällä Rooman vallalla elämän, hengen, tunnon ootte herrana. Ma pyydän kuninkaan väär'uskolaisen päätä.