Väär'uskolaisen? Saat. Hänet jo laki häätää.
Kuninkaan? Siinäpä se temppu juuri on.
Sodassa harhaisku tuopi turmion
ja enemmän, kun lyöjä kirkon viittaa kantaa.
HIERONYMUS.
Kaikk' olen laskenut. Se käs', mi iskun antaa, ei meikäläisen oo, vaan lapsen, impyen, virkaansa vihityn ja harras-uskoisen. Tikari kukka-kärki, salama lyöpä salaa! Halu suuriin tekoihin ja himo maineen palaa povessa tuossa, jonka pyyteet syttää mun juuri onnistunut on marttyyrikruunuhun. Lyhyesti, lapsi ruhtinaan, yks päiväperho monista niistä, joiden silkkisiipein verho kuninkaan ympäri väikkyy, kun hän voitostaan käy hurmauneena voiton maljaa maistamaan. Miten perho pistävi? Pikari taikka terä… sama kun se sattuu vaan, ett'ei hän enää herää. Se aikeheni. Teidän siunaustanne vain ma siihen anelen nyt mukaan munkki-lain.
ATTILIO.
Ja jos ma kiellän sen?
HIERONYMUS.
Niin ilman ääntä, juovaa salama sammuvi.
ATTILIO.
Lait kaikki aika muovaa. Tee niinkuin paras on! Mut muista: minä en ole kuullut mitäkään.