Poikaansa kuuliaist' ei kirkko hellä heitä.
Sinulle kaikk' on suotu.
(Hieronymus ottaa polvillaan vastaan synninpäästön.)
Pyhän neitsyen
käs' sua suojatkoon ja maata Frankien.
(Itsekseen.)
Tulesta sanotaan: hyvä renki, huono herra.
Pala, liekki! Talohon sun tiesi suljen kerran.
(Attilio menee.)
HIERONYMUS (yksin).
Siis yksin! Hyvä. Siis tuo liesi olen ma,
min ahjost' iskevä on koston salama!
Ma käsivarsi oon, min jänner teräksinen
nyt lyöpi voimalla koko kirkon katoolisen.
Siis toimeen!…
(Miettien.)
Lapsi tuo… Hän melkein säälittää…
Pah… hän tai joku muu… on elon kulku tää!
Näyttämönmuutos.
Reginan huone Emmeritzim linnassa. Taustassa seinäkomero, siinä marmorinen pyhän neitsyen kuva. Tämä osa huoneesta on puolipimeä, ainoastaan yhden, pyhäinkuvan edessä palavan lampun valaisema, Oikeaan ja vasempaan ovia. Pöydällä avattu kirja.
Kolmas kohtaus.
Regina polvistuneena pyhäinkuvan eteen; puku: ruumista myöten tiiviisti soluva musta sametti; päässä valkoinen huivi, jonka nurkat ovat solmitut kaulan ympäri; kasvot peittämättömät. Vasemmalla etualalla Dorthe värttinänsä ääressä; puku: niinkuin tavallisesti siihenaikaan Saksassa. Heti sen jälkeen Kätchen, saksalaisen porvaristytön heleävärisessä puvussa.
DORTHE.
N:o 1. Kehruulaulu.
Torquemada oli mies,
hän Herran teitä käydä ties;
Gloria!
Kolme väär'uskolaista hän tiellä löys,
tuli yhdelle palkaksi hirsi ja köys;
Gloria!
Toinen herjoista roviolle heitettiin,
mut kolmas se kattilassa keitettiin;
Gloria!