EERO.
Ei, rovastipa ties torpparina Alavudell' olleen ja tänne kulkevan nyt. Juokse, Eero, — rovasti sanoi, — joulukirkkoon tulee nyt paljon kansaa, kuulustele, eikö olisi kukaan nähnyt Kaukosta.
BRIITTA.
Hän torpparina Alavudell' ollut? Mut sitten se on hän, jok' äsken lähti. Voi taivaan armot, kurja kerjuu-ukko ei ollut kukaan muu kuin Kaukos-vanhus! Ja hänet, hänet ulos osoitin! Miks sit' et, nahjus, heti sanonut? Nyt riennä, juokse, joudu, Eero kulta, tavoita vanhus! Sano, että ennen talosta taloon kerjäten käy Briitta kuin hänet ajaa selkään talviyön. Häh, etkö juokse, kuhnus, — kuuletko?
EERO.
Hei, sepä oiva temppu. Kyllä juoksen.
Rientää ulos.
VIIDES KOHTAUS.
Briitta. Sitten Kaukonen ja Eero.