Iski kaunis Kauko-mieli, Vei kuin naatin naurihista, Evän kaikesta kalasta. — Nousi maasta ratsahalle, Kohta lähtöö kotihin Luokse entisen Emonsa. Sano sinne saatuonsa Emollensa ensimmäksi: "Säästä säkkihin evästä, Pane jauhot palttinahan, Vuole voita vakkasehen, lähen töitäni pakohon, Pillojani piilomahan; Tapon miehen kuin urohon, Omani setäni pojan, Paremmaisen ihteäni". Emo neuvo poikuonsa, Varsin lastansa varotti: "Mene tuonne piilomahan, nouse koivusen orollen Petäjäksi kankahalle". "Tuho sielläkin tuloovi, Pappilan pahat kasakat Usein oronen koivu Pino-puiksi pilkutahan, Usein kataja-kangas Hakatahan halme-maaksi. Tuho sielläin tuloovi". Emo neuvo poikuonsa, Varsin lastansa varotti: "Mene tuonne piilomahan Maksahan meri-matehen, Pyrstöhön lohi punasen". "Tuho sielläin tuloovi. Siell' on lieto Lemmingäinen, se on ongella olia, Käväksellä aina käviä, Nenässä utusen niemen, Päässä saaren terhellisen". "Mene tuonne piilomahan Kontion kivi-kololle, Metsän karhun kartanolle". "Tuho sielläin tuloovi, Mies nuori Noventolainen Kirvestänsä kitkuttaapi Pään varalla Kauko-mielen". Siitä kaunis Kauno-mieli Läksi töitänsä pakohon, Pillojansa piilomahan; Vesti vuorella venettä, Kalliolla kalkutteli, Viien värkkinän muruista Kuuen tainan taittumista. Sa'an makasi neitosia Yhtenä kesässä yönä, Syky syyssä valkiana. Läksi töitänsä pakohon, Pillojansa piilomahan, Pani purjeen puun nenähän. Siinä itkit saaren neiot Kuin ei purje-puut näkynyt, Ei he itkit purje-puuta, Itkit purje-puun alaista Rauta-hangon haltiata.
Väinämöisen kosiominen.
Tuulikki Tapion neiti, Hoikka Honkelan miniä, Sala-kaarron kaunis Vaimo Istu ilman vempeleellä, Taivon kaarella kajotti. Sano vanha Väinämöinen: "Tuletkos minulle Neiti!" Neiti taiten vastajaapi: "Sitte sun mieheksi sanosin, Urohoksi arvelisin, Jossas jouhen halkaseisit, Veittellä kärettömällä, Ilman tutkamettomalla, Munan solmuhun vetäsit Solmun tuntumattomaksi". Vaka vanha Väinämöinen Halki jouhen halkaseepi Veittellä kärettömällä Ilman tutkamettomalla, Munan solmuhun vetäävi, Solmun tuntumattomaksi. Sano vanha Väinämöinen: "Tuletkos minullen Neiti!" Neiti taiten vastojaapi: "Emmon sulle ennen tullo, Ennen kuin venosen veistät Kehrä-varteni muruista, Kalpimeni kappaleista, Kirvon käymätä kivehen Kasan kalkahuttamata". Vaka vanha Väinämöinen Veitsi vuorella venettä, Kalkutteli kalliolla: Ei kirves kivehen koske, Eikä kalka kalliohon. Viimen liuskahti lihaan, Varpahaseen Väinämöisen, Polvehen pyhän Urohon. Veri tulvana tuleepi, Hurme juokseepi jokena. Ei ollu sitä mätästä, Eikä vuorta korkiata, Jok' ei tullu tulvillehen Varpahasta Väinämöisen, Polvesta pyhän Urohon. Vaka vanha Väinämöinen Rekehensä reutoaksen, Vierretäksen korjahansa, Ajo tuonne toitualle, Tuonne kylmähän kylähän, Yli kynnyksen kysyyvi: "Lieneekö talossa taassa, Tämän tulvan tukkiata, Salpoa tämän satehen?" Lausu lapsi laattialta, Paarna pieni pankon päästä: "Ei ole talossa taassa, Tämän tulvan tukkiata, Sortajata suoni-kosken; Mene toisehen talohon!" Vaka vanha Väinämöinen Ajo toisehen talohon, Yli kynnyksen kysyyvi: "Lieneekö talossa taassa, Tämän tulvan tukkiata, Salpoa tämän satehen?" Lausu Äiä pöyän päästä Paarta laulo, pää jätisi: "Sulettun' on suuremmatkin, Jalommatkin jaksettunna, Joet suista, salmet päistä, Selät niemien nenistä, Kannakset kapeimmista".
Väinämöinen ja Joukamoinen.
Tuo oli vanha Väinämöinen, Tuo oli nuori Joukamoinen, Ajoit tiellä vastatuksen, Rahis rahkeeseen takeltu, Vemmel puuttu vempeleeseen; Vesi tippu vempeleestä, Rasva rahkehen nenästä. Tuo oli vanha Väinämöinen Hän tuo sanoiksi virtti: "Kump' ollon tiiolta enämpi, Sepä tiellä seisuohon, Kump' ollon tiiolta vähempi, Se tieltä pois poiketkohon". Tuo oli nuori Joukamoinen, Hän tuon sanoiksi virtti: "Tiiän minä'in vähäsen, Muistan muukaman ajankin, Puut pitkät Pisan mäellä, Hongat Hornan kalliolla". Väinämöinen: "Ei ole siinä miehen muisto, Eikä partasuun urohon". Joukamoinen: "Muistan muukaman ajan, Kuin maita säettihin, Muistan kolkot kuokittuna Kala hauat kaivettuna Ilman pielet pistettynä Taivoset tähytettynä". Väinämöinen: "Kumpanen tiiolta enämpi, Se tiellä seisuohon Kumpanen tiiolta vähempi, Sepä tieltä välttyöhön. Tiiän minäkin vähäsen, Omat on kolkot kuokkimani, Kala-hauvat kaivamani, Ilman pielet pistämäni, Taivoni tähyttämäni. Oi sie nuori Joukamoinen Mitäs annat lunnahiksi?" Joukamoinen: "Annan ainoan orihin, Juosten juomahan menöövi, Juosten juomasta tuloovi, Lampi sill' on lautasilla, Vesi selvä selkä-luolla, Vesi pilviä vetää, Syö se heinät hetteistä". Väinämöinen: "Kusen koira! Oriiseesi, Ompa kahta kaunihimpi, Kolmea koreampikin. Mitä annat lunnahiksi?" Joukamoinen: "Annan kultia kypärän Hopeita huovan täyven". Väinämöinen: "Kusen koira! Kultiisi. Mitäs annat lunnahiksi? Laulan suohon suoni-vöistä, Niittyhyn nisän lihoista, Kainalosta kankahaseen. Jopa tuskiksi tuloovi, Läylemmäksi lankioovi". Joukamoinen: "Oi sinä vanha Väinämöinen Pyörrätäs pyhät sanasi! Annan ainoan sisaren, Lainaan emosen lapsen, Hiki puolen istujalle, Suojaksi sopeen kululle". Tuo oli vanha Väinämöinen Pyörtipä pyhät sanansa. Antopa ainoan sisaren, Lainasi emosen lapsen, Hiki puolen istujalla, Suojaksi sopeen kululla. Läksi itkein kotihin, Emo pääty, on pihalla. Hän tuon sanoiksi virtti: "Mitä itket poikuoni?" "Oi emoni kantajani Ompa syitä itkiäkkin: Annon ainoan sisaren, Lainasin emosen lapsen". Emo kahta kämmentähän, Hyrehtivi molempia, "Tuota ootin tuon ikäni, Puhki polveni halasi, Vävykseni Väinämöistä, Su'ukseni suurta miestä, Laulajata langokseni".
Mailman alku Munasta.
Lappalainen kyyttö-silmä Piti viikkosta vihoa Päälle vanhan Väinämöisen, Katso illan, katso aamun Tulovaksi Väinämöistä, Saahaksi Uventolaista; Otti nuolen oikeimman, Valihti parahan varren, Jännitti tulisen jousen Hiuksilla Hiien immin, Pääskyn pienillä sulilla, Varvusten vivustimilla; Ampu alta sinisen hirven, Alta vanhan Väinämöisen. Siitä vanha Väinämöinen Käänti kämmenen merehen, Sortu sormin laineheseen, Siitä kulki kuusi vuotta, Seiso seittemän keseä Selvällä meren selällä, Ullapalla aukiolla, Kulki kuusissa hakona, Petäjäissä pölkyn päänä; Seisotti meren selällä. Sotkonen ilman lintu Etti pesänsä sioa, Hiero heinästä peseä, Kulon päästä kutkutteli, Niin muni munia kolme, Hierelöövi, hauteloovi; Siitä vanha Väinämöinen Luuli polvensa palavan, Jäsenensä lämpiävän: Liikautti polviansa, Munat vierey vetehen, Munat vierey muruksi, Munan alanen puoli Yliseksi taivoseksi, Niin muita munan muruja Tähiksi taivahalle, Mie on munassa valkiata, Se päiväksi paistamahan, Mie on munasen ruskiata, Se kuuksi kuumottamaan.
Väinämöinen tekee venettä.
Se on vanha Väinämöinen, Teki tiiolla venettä, Laati purtta laulamalla. Uupu kolmea sanoa Päähän laian päästessänsä, Peri-laijan liitoksessa, Kokkien kohentimilla, Panemilla parras-puien. Läksi saamaan sanoja Otetuit' on ongermoita. "Tuoll' olis sata sanoa Tuhat virren tutkelmusta Kesä-petran kielen alla, Suussa valkian oravan; Tapan juonen jouhtenia, Pellon peuroja levitän, Oravia suuren orren". Ei saanut sanoakaan, Eipä puoltakaan sanoa. "Tuoll' olis sata sanoa, Tuhat virren tutkelmusta, Suussa Antero Vipuisen, Jok' on viikon maassa maannut Kauvon lehossa levännyt; Paju-pehku parran päällä, Haapa suuri hartioilla Kulmilla oravi-kuusi; Sinn' on paljon mentävätä, Hempi heiluteltavata, Neki on matkoja pahoja. Yks on juoni juostakseni Naisten neulojen neniä, Toinen juoni juostakseni Miesten miekkojen teriä". Siitä vanha Väinämöinen Pani paitansa pajaksi, Pikku sormensa piheksi Vasaraksi kyynärpäänsä, Tako miesten tarpehia Vyölis koukkuja kohenti, Tako rautaset talukset, Laitto rautasen korennon, Pani päälle mellon rauvan, Teki sämehen teräkset. Siitä vanha Väinämöinen Juoksi juonen ensimmäisen Naisten neulojen neniä, Juoksi toisen'in juonen Miesten miekkojen teriä. Torkahti toisen jalansa, Vaapahti vasemmoisensa, Suuhun Antero Vipuisen. Siitä vanha Väinämöinen Syöksi rautasen korennon Suuhun Antero Vipuisen. Siitä Antero Vipuinen Puri päältä mellon rauvan, Ei tiennyt terästä purra Eikä syyä rauan syäntä. Sano Antero Vipuinen: "Mikä lienet miehiänsä, Ja kuka urohiansa? Jo oon syönyt sa'an miestä, Tuhonnut tuhan urosta, En ole syönyt taan näöstä, Syet suuhuni tuloovi, Kekälehet kielelleni. Lähe konna koukuistani, Maan käviä matkastani!" Sano vanha Väinämöinen: "Hyvä tääll' on ollakseni, Maksat ruuaksi pätöö, Rasvat käypi särpimeksi, Saan siitä sata sanoa, Tuhat virren tutkelmusta, Suusta Antero Vipuisen". Laulo unervon vesille, Umpi-putken lainehillen; Laulo toisen laita-puolen Suka-kättä sulhasia, Suka-kättä pii-pivoo; Laulo toisen laita-puolen Tina-päitä neitosia, Tina-päitä vaski-vöitä. Laski päivän suo-vesiä, Toisen päivän maa-vesiä, Kolmannen meri-vesiä, Puuttu pursi laulajalta Takahtu venet runolta. Sano vanha Väinämöinen: "Kivelläkö vaan havolla, Vaiko hauin hartioilla, Veen koiran koukku-luilla?" Siitä vanha Väinämöinen Nosti miekkansa veneestä Pisti hauin hartiohon Veen koiran koukku-luihin, Vetipä venosehensa, Tallu, tallu pohjaansa.
Kanteleen Synty.