Itki ennen puinen pursi Venet vaivanen valitti. Kysy vanha Väinämöinen: "Mitäs itket puinen pursi Venet vaivanen valitat? Itkekkös sä puisuuttasi Hankavuuttasi haluat?" "Sitä itken puinen pursi, Venet vaivanen valitan: Muut purret sotia käyvät Tappeluita tallustavat, Saavat täytensä rahoja Perä-puunsa penninkiä; Minä lahon lastullani Venyn veistämäisilläni, Pahimmatkin maan matoset Alla kaarteni asuvat, Ilkeimmät ilman linnut Pesän pielessä pitävät, Parras puuhun paskantavat". Vaka vanha Väinämöinen Lykkäsi venon vesille, Satalaian lainehille, Lato toisen laita-puolen Suka-päitä sulhasia, Kannus-jalkoja jaloja, Lato toisen laita-puolen Vaski-vöitä neitosia. Itek' istuuvi perähän, Pani vanhat soutamahan, Vanhat sousit, päät vapisit, Ei ilo ilolle tullu, Soutu sou'ullen tajunnu. Pani nuoret soutamahan, Nuoret sousit, sormet notkut, Airon pyyryt pyynnä vingut, Terät teirinä kukersit, Hangat hanhina pajahit, Nokka jouhtena jolusi, Perä kraakku kaarnehina. Nyt ilo ilolle kävi, Soutu sou'ullen tajusi. Laski päivän maa-vesiä, Toisen päivän suo-vesiä, Kolmannen koti-vesiä. Jo päivänä kolmantena Laski hauvin hartioille Veen koiran koukku-luille; Pursi puuttuvi lujahan. Vaka vanha Väinämöinen Arveleevi aivossahan: "Kivelläkö vain havolla, Vaiko hauin hartioilla, Veen koiran koukku-luilla?" Vetäävi veneheensä, Purston pohjahan puotti. Katseleevi, käänteleevi, Minkäs tuosta seppä saisi, Minkäs taitava takosi, Mies naatti naputtelisi? Teki harpun hauin luista, Kantelon kalan evästä, Veen koiran koukku-luista. Pani kielet kanteleeseen Hiuksista Hiien immin, Jouhista uvet orihin; Pani naulat kanteleeseen Orahasta Tuonen otran, Tuonen hauvin hampahista. Soitit nuoret, soitit vanhat, Soitit nainehet urohot, Soitit miehet naimattomat, Ei ilo ilolle tullu, Soitto soitolle tajunnu: Sano vanha Väinämöinen: "Ilo tänne tuotakohon, Kantelo kannettakohon Miehen tehnehen käsille, Sormille sovittelian". Ite istui soittamahan, Soiti ruotosta rojua, Kalan luista kanteletta Käsin pienin, hoikin sormin, Peukalo ylös keveni. Itkit nuoret, itkit vanhat, Itkit nainehet urohot, Itkit miehet naimattomat. Itensäki Väinämöisen Veet vyöryit silmistähän Reheillen rinnoillehen, Rinnoiltahan polvillehen, Kaseammat karpaloita Pyyliämmät pyyn munia, Läpi viien villa-vaipan, Sarka-kauhtanan kaheksan. Ei ollut sitä metässä Jalan neljän juoksevata, Kahen siiven suihkavata, Jok' ei tullut kuulemahan, Väinämöisen soitellessa, Tehessä Isän iloa; Karhukin aialle kavahti, Itekkin Metsän Emäntä Rinnoin aialle ajaksin, Veräjällen vieretäksen. Ei sitä meressä ollut Evän kuuen kulkevata, Jok' ei tullut kuulemahan; Itekin veen Emäntä Rinnoin aallollen ajaksin, Veäksen vesi-kivelle, Vaivoaksen vahtallehen.
Toinen runo samasta asiasta alkaa tällä tavalla:
Ite vanha Väinämöinen Oli ettivä hevosta, Päätä puitti katselova Suvikunnan suittet vyöllä Varsan valjahat olalla. Laski maahan marhaminnan, Hietahan helut hevoisen; Löysi purren itkemästä Venehen valittamasta Mitäs itket puinen pursi, Venet hankava halajat? ja niin eespäin.
Kärmehen Synty.
Maa isäsi, maa emosi, Maa on valta vanhempasi, Multa sinä, multa minä, Maata yhteistä elämme. Mato musta maan alainen, Toukka Tuonen karvallinen! Tiiämpä sinun sukusi, Vaan en konna karvojasi; Lehen on karva, lemmen karva, Taivaan sinervä karva, Karva on kaikkein kavetten. Mato musta maan alainen, Toukka Tuonen karvallinen, Raippa raunion alainen, Pinon pitkän vierehinen Aarret aitain alainen! Läpi olet mätästen meniä, Puun juurten pujottelia, Läpi lukkuin meniä, Läpi loiran longattaja, Laho kannon kaivelia. Kuka sun kulosta nosti, Herätteli heinikosta? Isäsikö vain emäsi, Vaiko vanhin veikkojasi, Vai nuorin sisariasi? Kuinsä lienet purstoin purrut Tahi hampain hakannut, Sima suustasi suloa, Mesi heitä kielestäsi, Juo viinana vihasi, Olunna omat pahansi, Mennä mieli karvahaksi, Turvu tuivu tuskihisi, Paisu pakko päivihisi, Ennen kuin emollen sanon, Virkon valta-vanhemmalle; Enempi emolla työtä, Vaiva suuri vanhemmalla, Kuin poika pahon teköövi Lapsi ankarin asuuvi. Mist' on pää pahalle pantu? Pahan hengen paulan päästä. Mist' on silmät siunailtu? Silmä on simpukan kivestä. Mistä hampaat haettu? Orahasta Tuonen otran, Kieli Lemmon keihäästä. —
Jauho-Runo.
Jos olla joet olunna, Joki-vieret vehna-maina! Saisit orjatkin olutta, palkollisetkin panosta, Vierettä kiven vetäjät. Niin mä laulan liitettelen, Kuin veitonen vierettelen, Suusta kuin sulan kynästä, Päästä päivän kakkarasta; Laulan pielekset pihoille, Tammet keski tantereille, Tammellen tasaset oksat, Joka oksallen omenan Omenalle kulta-pyörän, Kulta-pyörälle käköisen, Kuin käki kukahteloopi, Kulta suusta kumpuaapi, Vaski parralle valuupi, Kultaisehen kuppisehen, Vaskisehen vakkaisehen… Kivi suuri, orja pieni, Jauhaja vähä väkinen.
Kalevan Poika.
Se kalkki Kalevan poika, Kuin ensin emästä synty, Viiellä vesi kivellä, Heti kohta kolmi-öissä, Katkasi kapalo-vyönsä. Nähtiin hyvä tulevan, Keksittihin kelpoavan, Myytihinpä vierahalle, Karjalahan kaupittihin, Sepolle Köyrötyiselle. Pantihin lasta katsomahan, Katsoi lasta, kaivoi silmät, Syötti lasta, söi itekki, Lapsen tauilla tapatti, Kätkyen tulella poltti. Kysyi työtä iltaisella Isännältä iltaiseksi, Emännältä aamuiseksi. Työn orjan nimittäköhön, Nimi työlle pantakohon. Pantiin aian panentohon. Jopa aitoa paneepi, Kohastahan kokka-hongat Aiaksi asetteloovi, Kokonansa korpi-kuuset Seipähiksi pistelöövi. Sitten vyötti maan maoilla Sikaliskoilla siteli. Sitte seppo Köyrötyinen Käypi itse katsomassa, Aitoa Kalevan pojan, Sollu-kullan sortamata; Näkipä päitä liikkuvia, Raivoja ratisevia, Aiassa Kalevan pojan, Sollu-kullan sortamassa. Työtä illalla kysyyvi, Isännältä iltaiseksi, Emänneltä aamuiseksi. Pantiin karjan paimeneksi. Seppo Köyrötyn emäntä Kiven leipoi leipähäänsä, Paaen painoi kakkuhunsa, Alle kaurasen asetti, Päälle vehnaisen venytti; Pani paimenen povehen; "Ällös tätä ennen syökö, Karjan tullessa kotihin". Veti veitsensä kivehen, Karahutti kalliohon. "Millä maksan piian pilkan, Piian pilkan, naisen naurun, Pahan vaimon palkan maksan? Kule päivä kuusikolle, Viere vehna-viivikölle Katkia kataikolle". Syötti karjan kontioille, Ajoi kontiot kotia, Karjan kirjoi kartanolle, Teki luikun lehmän luista, Härän sarvista helinän; Tuolla soittain tuleevi Kulleroiten kankahilla. Sano Köyrötyn emäntä: "Ole kiitetty Jumala! Torvi soipi, karja saapi; Mistä orja torven saanut, Rautio tasaisen pillin? Puhki korvani puhuuvi, Läpi pääni läylentäävi". Ajoi kontiot kotihin, Karhut kirjoi kartanolle, Käski muorin kytkemähän: "Mene lehmät kytkemähän, Raavahat rakentamahan". "Paimen ennen lehmät kytki, Paimen raavahat rakensi". Pani karhut kahlehisin, Suet rautoihin rakensi; Neuvoleevi karhujahan, Susillehen suin puheli: "Repäse emännän reisi". Tarttui karhu kantapäähän, Repäisi emännän reien. Sillä kosti piian pilkan, Naisen naurun paransi, Pahan vaimon palkan makso.
Nykyisempiä Runoja ja Lauluja.