Armolliselle Keisarille Hänen kulkeissansa Brahen kaupungin läpitse.
Terve tultuas tuvillemm' Isä! isosta kylästä, Alexander armahimme! Suuri Ruhtinas suloinen! Katsomahan kaunihita Avaroita armo-töitäs, Joillas autoit avuttoman Kansan Brahen kaupungisa: Autioita asumahan Poroin päällä ponnistahan. Sulle Alku avullemme, Ilon, onnen Ohjojalle. Lähestyisä lähemmäksi Tullessa tänne tuvillemm' Muisto-patsahan panemme Korotamme kunnia-portin; Eipä puista pulskioista Eikä kivist' kiiltävistä. Syvyydesä sydämmemme Alexander armahamme! Muisto-kirjan kiinnitämme, jost' ei ilmossa ikänä Lapset lakkaa lausumasta, Tulevaiset tutkimasta Avaruutta armos suurta Viisauttas verratointa, Joillas kansat kaikenlaiset, Poikaisetkin Pohjan maalla Saatit kivaast' kiittämähän Ylimmäisest' ylistähän Rakkaudest' rakastamaan Kuuliaisest' kumartamaan.
G. Borg.
* * *
Riemu-laulut runoisissa, Veisatut silloin välehen, Koska runot kuuluisimmat, Suomen-laulut suloisimmat Varsin hyvin vastatuksi Oppineilta otetuiksi Tulit tuolla Turkusessa Kuuluisassa kaupungissa Muiten kielten kumppaliksi.
Suomen kieli kankiaksi Kyllä kuuluuvi kovaksi; Vaan on sitä vakaisempi, Synkiämpi, suloisempi, Paljon sitä painavampi, Täynnä tarkkoja sanoja, Täynnä toimea tosinkin Solmi-sanohin sujuva.
Tässä kielessä kovassa Löydät lelly-lähteitä, Jotka juoksevat joiksi, Leviävät lammikoiksi, Jotka janon jähdyttävät, Kielen saavat sukkelaksi, Kaikenlaisiin kelpaavaksi: Jossas tahdot toimellissa, Paljon parvessa puhua Taivahasta tulisesta Eli maasta matalasta, Taikka tähtein talosta, Niin on kieli kelvollinen. Eli jossas joutasitkin Leikki-sanoja sanella, Ilo-puheita puhua, Joutavia jaaritella; Eli jossas ehdostasi Ylöspidät ystäväsi Jumalasta jutellakses; Taikka että taipunetta Mainitsemaan maallisia, Kyll' on kieli kelvollinen, Tuommosihin toimellinen, Varsin luonnosta vakava.
Taikka tahdot tasaisesti Ilman itsevallaisesti Ilman solmuja sanella, Joka päivästä puhua; Eli jossa sovitella Tahdot solmuhun sanasi, Laulamalla lasketella Mitä mieles meilistyypi; Eli runohin ruveta, Tott' on kieli kelvollinen, Suomi siihenkin sujuva, Varsin aivan kuin valettu, Tuohon tuikki taipununna, Aivan mielesi mukahan.
Siitä sanovat somaiset Todistavat täyttä päätä, Suomen kielen laulu-laskut, Runot monet mainittavat; Joit on juuri joukottaisin Ylön paljon yli maassa, Sakialta Savon maassa, Pitkin koko Pohjolata, Hunnakolla Hämehessä Tuonne tänne tuiskutettu; Joita matkii matkamiehet, Loruttavat laulu-miehet, Pidoissansa, peiahaisis Häissä huiki hyppäeissä. Nuoita nuoret nauru-suiset Nuoita neitot näppäräiset Vanhat vaarit vanuttavat, Keskenänsä kertonevat, Lempiästi laulelevat.
Näistä nyt nimitetyistä Suomen kielen kukkaisista Näemme poimitut parahat, Koko lyhteet kootut, Joista varsin vikkelästi Visut viisahat vetävät, Ilo suulla imelevät Opin oikian urosten, Suomen miesten mielen pidon, Kielen luonnon kaunihimman.