Jos tämä oli tarkoitus, niin siihen vastattiin sellaisella tavalla, jota ei sopinut väärin käsittää ja jolle ei helposti vertoja vetänyt mikään epäkohteliaisuus näinä aikoinakaan, jolloin kaikkein kursailevimmat ja juhlallisimmat seuramenot usein saattoivat vaihdella raakuuksien kanssa. Kuningatar naisseuroineen ratsasti ohitse aivan lähellä vastakkaista ojan reunaa, suomatta ruhtinattarelle pienintäkään katsahdusta tahi pään käännettä, ja sillä välin Wrangel ratsumiestensä kanssa, jotka anastivat tien keskustan, käänsi hevosensa tuota puolalaista joukkoa kohti sillä ylenkatseellisella tavalla, kuin oli määrätty. Fido myöskin luuli olevansa velvollinen tavallaan osottamaan hallitsiansa tunteita.
"Olen ollut Ulyssestä etevämpi; olen kurittanut tuota vasenkätistä viheriähansikkaista noitanaista", nauroi kuningatar, kun hän oli jättänyt nuo julkeasti loukatut jälkeensä. "Myöntäkää, Wrangel, että te loistavalla tavalla kiititte tuota ihanaa naista viimeisistä! Jollette nyt punastu, epäilen että te ette taida matkia Vingåkerin tyttölöitä. Ettekö ole näpeillänne, kun sillä tavoin kohtelette juomasisartanne? Mitäpä hän ajatteleekaan ruotsalaisista kavaljeereista?"
"Minä saan kunnian mitellä miekkaani teidän majesteettinne korkean huvin tähden", vastasi Wrangel; hänen ritarillista tunnettansa loukkasi se osa, jota hän vasten tahtoansa oli pantu näyttelemään. "Jos ruhtinas on aatelismies, lähettää hän huomenna aamulla vaatimaan minua kaksintaisteluun. Toinen meistä luultavasti paikalle jää."
"Luuletteko? Eiköhän ruhtinaan, joka korvapuusteja saa puolisoltaan, tule olla kiitollinen vaimonsa saamasta kurituksesta? Kaksintaisteluun, sanoitte? Siitä minä teitä jyrkästi kiellän. Vastatkaa hänelle, että olette minun käskyäni totellut. Hän viskatkoon hansikkansa minun jalkojeni eteen."
"Niin, sen hän saattaa tehdä, armollinen röökinäni, ja tekeekin luultavasti taistelutanterella."
"No, no, tuosta kysymme Vladislaus sukulaiseltamme… Näitkö häntä, Ebba? Mahdollista on, että hän vielä, oli selvänä kello kuuden aikana jäljestä puolen päivän, mutta kahdeksan jälkeen hän sitä harvoin lienee. Ja hänen kavaljeerinsa, jotka niin näppärästi laukkasivat syrjäkadulle! Sinä heidät tunsit? Älä heitä minulle nimitä! Ehkä joskus heitä näen hovissa, enkä minä tahdo heitä ylenkatsoa. Tahdon ennemmin petetyksi tulla, kuin ihmisiä ylenkatsoa, jos vain sitä välttää saatan."
Vielä samana iltana sai valtiokansleri tiedon siitä, mitä Norrtullin tiellä oli tapahtunut. Kello kahdeksan ja yhdeksän välillä hän linnassa ilmoitettiin tulleeksi.
"Teidän majesteettinne", sanoi hän, arvonimeä käyttäen, kuten hän aina teki valtio-asioissa, "tämä ei ole mitään leikin tekoa. Ruhtinas on seikkailia, joka on palvellut kaikissa Euroopan sotajoukoissa ja on tullut tänne saadaksensa paikan ruotsalaisessa sotaväessä. Hänen puolisonsa on ansainnut sellaisen kohtelun, jonka hän äsken on saanut, mutta hän ei ansaitsisi vähintäkään huomiota Ruotsin kuningattarelta. Kuningas Vladislaus etsii syytä tullaksensa riitaan meidän kanssamme. Hän ei muuta tietää tahdo, kuin että yhtä hänen alammaisistaan on loukattu Tukholman kadulla sekä että teidän majesteettinne itse sen on tehnyt. Tanskaa kohtaan seisomme käsi miekan kahvassa; ei mikään nyt ole sopimattomampaa, kuin että saisimme puolalaiset niskoillemme. Ja niin kun olemmekin silittäneet tuon naukuvan kissan selkää ja syöttäneet hänelle ranskalaisia makeisia, jotta saisimme häiritsemättä Juutinraumassa lyödä Juutilaisia heidän leveille käpälilleen. Nyt tulee tämä ruhtinatarhylky ja houkuttelee teidän majesteettianne hullutukseen, en tahdo sanoa häntä kohtaan, mutta puolalaisen ylpeyttä vastaan. Puolalaisen kädestä ei koskaan ole pitkää väliä miekkaan. Meidän täytyy soulagerata Radzivilia. Me erotamme Wrangelin hovipalveluksesta, sekä lähetämme omaksi hyväkseen hänet Ranskaan tahi Saksaan."
"Ei minun tahdostani, toivoakseni ei myöskään neuvoston tahdosta. Tulisiko Klaus Wrangelin, joka on minun käskyäni totellut, vastata tuosta? Asettakaa minut edesvastaukseen; olen siihen yhtä valmis kuin velvollinen."
"Ja tuon teidän majesteettinne sanoo vanhalle palvelialleen, joka paremmin kuin kukaan muu tietää, mitä hän on kuningattarellensa velkaa! Sanon teidän majesteetillenne kahden kesken, ettei maantiellä rangaista pahantapaista elämää eikä kuningattaren varsinkaan sovi siten alentaa itseänsä, että sellaiseen toimeen ryhtyy. Mutta sekä laillisena että ala-ikäisenä on teidän majesteettinne pyhitetty henkilö minulle, ja kaikille sama, kuin Ruotsin valtakunta. Jos teidän majesteettinne pantaisiin vastaamaan tästä asiasta, olisi se yhtä kuin jos valtakunta asetettaisiin sitä tekemään."