"Mutta vapaus, teidän ylhäisyytenne… aateliston etu-oikeudet?" rohkeni tuo täysiverinen sihteeri vastaan väittää.
"Pidä suusi!… Hampuri mököttää… hollantilainen puskee… pidä varalla kuka koputtaa!"
Myöskin Wibellä oli salaportaat, joita ilman ei yksikään valtiomies tahtonut olla siihen aikaan, kun monen urkkijan täytyi mennä ja tulla näkymättä. Sihteeri saattoi sisään erään länsi-göötalaisen, jolla oli reppu selässä ja kimppunen kaiteita olkapäällä.
"So, so", sanoi Wibe, kun uusi tulokas talonpoikaismaisella kumarruksella kysyi, tarvitsiko hänen armonsa housukangasta samanlaisesta aineesta, kuin Skaran pormestarin housut olivat. "Pane pois liikaparta, ja viskasi nuo roskat nurkkaan. Tämä nuori herra tässä kulkee minun housuissani."
"Tuskin sitä uskon", vastasi länsi-göötalainen ja raappi miettivänä tuuheaa, keltaista tukkaansa. "Näytä minulle pyrstösi, sanoi göingeläinen, että saan nähdä, oletko kettu vai ankka."
"Mikä nyt, roisto!" ärjäsi ministeri malttamattomana. "Aja ulos tuo mies, Rantzau!"
Ennenkuin näin pitkälle mentiin, näki uusi tulokas parhaaksi ilmaista itsensä, hän viskasi valetukkansa, partansa ja kauppatavaransa pois ja esiin tuli nyt kuninkaallisen kirjurin Niilo Tungelin irvistävä naama.
"Suokaa anteeksi, teidän ylhäisyytenne", sanoi hän. "Olen täällä Tanskan kruunun palveluksessa eikä minulle saa mitään pahaa tapahtua, mutta puutarha-portin ulkopuolelta ei ole helppo viekistellä itseänsä sisään. Olihan aivan kantapäilläni vakooja Uudeltakadulta asti. Mutta minä hänen petin. Liu'uin Bouchtin pihaan, josta on kaksi uloskäytävää ja ennen kuin hän ennätti minua petkutella laitoin minä hänelle pitkän nenän, ja kiipesin muurin yli puutarhaan. Siinähän sitä kylliksi minun ikäiselleni, teidän ylhäisyytenne. Jos onkin nuora ovenrivassa, mutta Tanskan menestys oven sisäpuolella, niin minä alammaisessa uutteruudessani, kuten hänen ylhäisyytensä näkee, en säästä henkeäni enkä katso onneani."
"Minä ymmärrän", vastasi Wibe ylenkatseella, jota hän tuskin koettikaan salata. "Tungel panee kaulansa alttiiksi, ja se on rahalla palkittava. Mutta mitä nyt on tekeillä, kun noin varovainen mies ei uskalla kirjoittaa tahi lähettää toisen kaulaa ansaan? Onko vallankumous syntynyt?"
"Tärkeämpää, tärkeämpää, teidän armonne." Ja ruotsalaisen neuvoston uskottu mies luki jo ajatuksissaan ne kultaläjät ja ne kunniankukkulat, joita kavaltaminen juuri sopivassa ajassa välttämättömästi hänelle oli tuottava.