"Neuvoskunnalla on ollut kokous tänään suljettujen ovien takana kello 10:stä aina 2:teen saakka j.p.p. Kirjurit ovat täksi päivää saaneet vapauden. Valtiokansleri kirjoittaa pöytäkirjaa. Sanansaattajia on lähetetty Hampuriin ja Amsterdamiin."
"Vai niin? Eikö muuta mitään? Onko tämä ensi kerta kuin neuvoskunta on kokoontunut lukittujen ovien taakse? Eikö jo kauan ole keskusteluissa oltu Hampurin ja Alankomaitten kanssa? Tämä nyt ei ole mikään uutinen, rakas Tungel. Sen uutisen tähden kyllä olisitte voinut kaulaanne säästää."
"Teidän ylhäisyytenne erehtyy", jatkoi kirjuri, niin loukattuna, kuin tietysti ollaan, kun nähdään kultakasan lakastuneiksi lehdiksi muuttuvan. "Tämä koskee Ruotsin ja Tanskan välistä sotaa; minä luen sen valtiokanslerista yhtä hyvin kuin kirjasta. Sitä paitsi minulla on omat urkkiani. Eräs vanhan De la Gardien kirjuri on kertonut, että valtiomarski laatii katselmusluettelon kaikista hänen maatiloillaan sotaan kelpaavista miehistä, tilaa aseita Norrköpingistä ja antaa koota sotaväkeä skånelaista rajaa kohden."
"Siinä marski viisaasti tekee. Lyökää Torstenson, Tungel, lyökää Torstenson, niin eipä viipynekään kauaa, ennenkuin miehiä tarvitaan skånelaisella rajalla! Te kuljette juoruja kantamassa, hyvä mies. Mutta sama se, minä kirjotan kirjaan, että kaulanne saatte pitää hyvänänne. Oletteko kuullut jotakin ruhtinas Radzivilistä? Minä ihmettelen teitä, Tungel. Teidän pitkässä ansioluettelossanne oli tuo hienoin kaikista kepposistanne. Minä tilaan hänen tänne; toivon, että hän urkkiana riitaantuisi ruotsalaisten junkkarien kanssa ja usuttaisi heidän päällensä puolalaisen kuninkaan. Mitä vielä! Hän pelailee ja mässäilee heidän kanssaan, he ovat mitä parhaat juomatoverit. Silloin te saatte tietää, että hänellä on puoliso… Minkä sanoitte hänen olevan?"
"Entinen kammarineitsy, joka rikkaudellaan on ostanut rappiolle joutuneen aatelismiehen."
"Oikein. Te olette ihmistuntia, Tungel. Te toivoitte saavanne ruhtinattaren esitetyksi hovissa, jotta hän siellä häpäisisi itsensä paremmin kuin hänen miehensä. Hän teidät ennätti ja teki itsensä mahdottomaksi, mutta te keksitte neuvon. Toimitettuanne kuningattaren kuuluviin hänen käytöksensä, osotitte hänelle tunnin, milloin kuningatar lähti ratsastamaan ja kehotitte häntä pakolliseen esittelyyn. Paremmin ei sovi sala-miinaa asettaa. Joll'ette ole lukenut valtiokansleria kuten kirjaa, olette kuitenkin lukenut kuningatar Kristiinaa. Minä onnittelen teitä, herra kuninkaallinen sihteeri ja tuleva valtaneuvos! Loppupäätös kävi paremmin kuin odottaa saattoi. Tuo puolalainen ruhtinaspari kiirehti sitten teidän neuvostanne pois, ennenkuin teidän päällikkönne, valtiokansleri ehti tarjoamaan heille hyvitystä, joka olisi tyhjäksi tehnyt vaikutuksen Warsovassa. Vahinko, että siinä tuli väliin jokin yksityinen asia, jota ette edeltäpäin voinut arvata. Mikä tyhmä myrkytysjuttu se on, josta huhu kertoo? Tahtoiko ruhtinatar myrkyttää kuningatarta?"
"Teidän ylhäisyytenne, minä vakuutan…"
"Se on tarpeetonta. Tunnen teidän liika viisaaksi, voidakseni uskoa teistä sellaista tyhmyyttä. Mutta mitä se olikaan? Tahtoiko ruhtinatar kostaa kuningattarelle, ennenkuin kuningatar oli häväissyt häntä?"
"Se on minulle yhtä suuri arvoitus, kuin teidän ylhäisyydellennekin. Kuningattarella on suosikki, maantieltä otettu tyttö. Näyttää siltä, kuin Ruhtinatar Radzivil jostakin tuntemattomasta syystä vihaisi tätä suosikkia, jota hän ei milloinkaan ole nähnyt, ja tahtoisi häntä pois tieltä. Hän koetti tehdä sen tuolla surkean yksinkertaisella tavalla, kuin teidän armonne luultavasti tietää. Ylhäinen nainen olisi sen tehnyt taitavammin."
"No, hyvä. Tällä tapauksella ei ole muuta arvoa, kuin että se mahdollisesti Warsovassa on tuottanut epäluottamusta toimeemme. Alkujaan oli vaikutus oivallinen. Nähkääs tässä, mitä kirjoitetaan tuosta tämän päivän sanansaattajan muassa. Kuningas Vladislaukselle on, kuten tuleekin, ilmoitettu, miten Ruotsin kuningatar omassa persoonassaan on Tukholman kadulla häväissyt yhtä hänen alammaistaan ja kuningas on kutsunut luoksensa Radzivil suvun päämiehen, vaatiaksensa hänen nimessään loistavaa hyvitystä. Hän luultavasti ei tyydy siihen, että Wrangel erotetaan virastaan, vaan vaatii hänelle kuolemantuomion, ja siihen ruotsalainen hallitus ei mitenkään voi suostua. Me olemme siis saaneet aikaan sen yhteentörmäyksen, jota kauan olemme tarkoittaneet. Ainoana vaarana tässä on, että vanha ruhtinas Radzivil, joka ei vielä ollut saapunut, kun kirje lähetettiin, kieltäytyisi tunnustamasta tuota häväistyä perheensä jäseneksi. Luuletteko, että hän sen tekee?"