"Se on mahdollista, teidän ylhäisyytenne. Tuollainen alhainen naiminen! Ja Radzivilit ovat kaikista ylpeistä puolalaisista ylpeimmät."
"Vanha Radzivil ei saa kieltäytyä. Annan muistuttaa häntä siitä, että hänen nimensä on panttina, tuo nimi, jota Tukholmassa on häväisty. Ei, Tungel, te olette pannut ulos valtin, ja olette tehnyt sen liika hyvin, hävitäksenne. Sekottakaamme nyt korttimme hyvin Warsovassa, niin saatatte levollisesti panna maata ja ottaa mielikuvituksessanne olevan sodan päänaluseksenne. Ruotsi ei koskaan uskalla hyökätä Tanskan kimppuun, ja puolalainen metsähärkä puskee sarvensa sen kylkeen."
"Mahdollista. Mutta nuo sarvet ovat ennenkin tulleet poikki sahatuiksi, ja nyt olen minä täällä sanaa tuomassa, että sota on neuvoskunnassa päätetty. Olen varoittanut teidän ylhäisyyttänne, ja pesen siis käteni."
"Hyvä, hyvä! Minä tahdon teitä avustanne palkita", ikään kuin jos Torstenson jo seisoisi Köpenhaminan muurien luona. "Kas tässä on vekseli, jolla saatte rahaa Texeiralta Hampurista. Paperi on näinä aikoina luotettavampaa kuin kulta, ja Texeira luotettavin pankki lähinnä Ruben Zeviä. Jättäkää länsi-göötalainen tänne ja pukekaa itsenne taalaalaiseksi. Tuolta seinäkaapista löydätte hameen, röijyn, esiliinan ja päähineen. Minä panen hyvän maineeni alttiiksi, mutta mitä ei tehdä ystävien tähden? Palveliani seuraa teitä. Menkää kiertotietä ja kadotkaa linnanmuurin varjoon; ei olla missään paremmin turvassa, kuin aivan lähellä hirsipuuta… Noh!" jatkoi hän nauraen, kun vakooja oli pukunsa muuttanut… "Tulkoon nyt pimeässä Leksand'in provasti teitä vastaan, niin hän varmaankin vannoisi, että olette hänen rippilapsiansa. Hyvästi, hirttämätön liittolaiseni, minä pidän varmana, että vastedeskin tahdotte minua auttaa."
"Rantzau", virkkoi Pietari Wibe sihteerillensä, "kun ruotsalaisen neuvoston uskottu mies onnellisesti oli päässyt niin kauas, ettei hän heitä enään kuulla saattanut, annoin tuolle miehelle 6,000 taalaria nyt ja 6,000 on hän saanut ennen: minkä arvoiseksi hänen luulet?"
"Kuuden äyrin niiniköyden arvoiseksi. Hamppuköysi olisi tuhlaamista, sitäkään ei hän ansaitsisi", vastasi Rantzau.
"Niin, samati minä olisin vastannut sinun ikäisenäsi. Ja kuitenkin tämä mies kirjoittaa Aksel Oxenstjernan ultimatumit, viimeiset ehdot keisareille ja kuninkaille; kuka tietää, mitä hän vielä kirjoittaa kuningatar Kristiinalle? Muista, kun tulet ministeriksi, että maksat petturille, ennen kuin hänen hirtät. Se on kurjaa, Rantzau. Valtiolla on oma siveysoppinsa ja rehellisellä miehellä omansa, mutta ne käyvät yhteen vasta hirsipuun luona. Mitä tahdot maksaa uudesta valtio-hovimestarista Corfitz Ulfeldista?"
"En käsitä teidän ylhäisyyttänne."
"Et, sinä et käsitä. Hänpä on tätä nykyä Kristian IV:nen oikea käsi, hän hallitsee Tanskanmaata ja saattaa siinä luikerrella eteen päin muutamia vuosia. Mitä varten vertailla niin ylhäistä valtamiestä alhaiseen maalais-varkaaseen? Se päivä vielä luultavasti tulee, jolloin Corfitz Ulfeldin suuremmat ansiot tuottavat hänelle korkeamman hirsipuun kuin Tungelin. Mene lepäämään, poikani, ja älä uneksi valtiomiehen ontevista voitoista, uneksi lemmikistäsi uneksi rehellisestä, Seelannin pyökkimetsissä olevasta maatalosta tahi kunniallisesta kuolemasta kentällä vanhan Tanskanmaan puolesta."
19. Korkeudet ja syvyydet.