"Onneksi olkoon!"
"Niin, jos neiti Hagar tahtoisi suosiollisesti antaa pienenkin tuuppauksen onnen pyörälle vanhan palvelian hyväksi, saattaisivat kyllä ansiot tulla armollisen röökinän ylhäiseen huomioon."
"Nyt he puhuvat noidankieltä", kuiskasi kalastaja-akka naapurilleen.
"Näkeekö rakas isä kupuraa hameenliivissä oikean lapaluun alla?"
"Pyydättekö, että puhuisin röökinälle Turussa olevasta avonaisesta virasta?"
"Sehän olisi nöyrin tarkoitukseni Betyn ja lasteni tähden."
"Se ei käy laatuun. Pyytäkää yhtä hyvin minua siirtämään Tuurholmaa Ritariholmaan! Röökinällä ei ole virkojen kanssa mitään tekemistä eikä minulla ole mitään tekemistä röökinän suosion-osotuksilla."
"Minä luulin", vastasi Larsson, loukattuna Hagarin puheesta, jonka hän katsoi epäsuosion ja kiittämättömyyden osotukseksi, "minä luulin, että köyhä kruunun palvelia olisi suosiollisessa muistissa entisistä ajoista…"
Hagar häpesi. Hänen vastauksensa oli ollut kylmä ja kieltävä.
"Enpä unohda, rakas Larsson", lisäsi hän lempeämmällä äänellä, "että te kerran olette ollut hyvin hyvä minua kohtaan. Te minulle annoitte kirjoja ja annoitte minun lukea Pietari Luthin johdolla. Missä hän nyt on? Ja elääkö Cannabis?"
"Lankoni Luth on nyt vihitty papiksi ja aikoo sotapappina lähteä sotaan. Cannabis, tahi Cambis, joksi kansa häntä nimittää, pitää yhä vieläkin koulua Hertonäsin kiville."